Kun minä kotoani läksin: Thaimaa & Laos 2015

Balilta lensin Bangkokiin, ja tietysti Singaporen kautta, koska markka on tarkka... Bangkokissa tapasin sitte Roopen, jota en ollu nähny sitte heinäkuun, kun me sanottiin heipat karmaisevassa Johor Bahrussa. Khaosan Roadilla tavattiin, ja siitä keskeltä Khaosan Roadia me oltiin myös majotus otettu. Hotelli, joka oli varustettu upeella katto-uima-altaalla. Siellä me sitten siemailtiin drinksuja ja chillailtiin. Kunhan shoppailulta, kauneishoidoilta ja hieronnoilta ehittiin. Bangkokissa syötiin hyvin ja käytiin usein ulkona. Ai että, oliki kiva olla pitkästä aikaa kaupunkiympäristössä! Vaikka ei sitä Bangkokia kyl liian pitkää aikaa jaksa.

Yö Singaporen jäätävän kylmällä lentokentällä. Kivasti siinä silkkimakuupussiin sulloutuneena.

Ämpärillinen viinaa maailman parhaassa seurassa <3

Joten Bangokista muutamien päivien jälkeen jatkettiinki matkaa Laosin puolelle, päämääränä Don Det. Voinki kertoo, et olinki ittelleni tilannu elämäni krapulan just kivasti tälle matkustuspäivälle. Luulin, et kuolen. Matka kesti oikeest jotain 14 tuntii, mut must tuntu, et se ois kestäny 14 päivää. Oli taas hyvä muistutus, ettei ole ihmisen hyvä juoda matkustamista edeltävänä päivänä... No, joka tapauksessa, Bangkokoista matkustettiin ensin bussilla Laosin puolelle Pakseen. Paksesta sitte vielä matkattiin paikallisbussilla 4000 Islandsille, jossa meijen päämäärä oli Don Det-niminen saari. Don Det on 4000 Islandsin toiseksi suurin saari, ja siellä me meinattiin viettää seuraavat kaheksan päivää tehden ei yhtään niin mitään koko aikana.

Käytiin me syömässä, makailemas ravintoloiden chillaus-alueilla, maattiin riippumatossa, lueskeltiin kirjoi, vähän käveltiin saarella ja ihailtiin Mekongin auringonlaskuja. Ja vähän maisteltiin Beer Laoa. Don Detillähän ei varsinaisesti oo mitään tekemist eikä näkemist, ja kumpikin meistä oli siel jo aikasemmin ollu (mulle tää oli kolmas kerta), joten senkää puolest ei ollu mitää stressii siitä, että jotain pitäs nähä tai tehä. Eli viikko silkkaa chillailua. Check.

Laosista Bangkokiin palattiin samaa reittiä, mitä oltiin tultukin. Thaimaan rajalla me kohdattiinki sit pienoinen ongelma: Roope ei meinannu päästä maihin. Thai-rajaviranomaisen mielestä Roope oli edellisen puolen vuoden aikana tullu maihin jo aivan riittävän monta kertaa. Pien paniikki päälle. Lopulta Roope sai vakuutettua rajaviranomaisen siitä, että aikoo olla vaan reilun viikon ja poistua Suomeen. Lopulta rajat aukes ja oltiin maassa. Huoh. Seuraavana päivänä mun saksalainen kaveri Riccarda saapu Bangkokiin. Siellä sitte kolmestaan vielä muutamia päiviä pöyrittiin, kunnes maaliskuun alussa jouduttiin heipat Roopelle sanomaan. Suru puserossa Roope jäi meille vilkuttelemaan Khaosan Roadin päähän, kun me Riccardan kanssa poistuttiin kohti lentokenttää.