Kun minä kotoani läksin: Indonesia, Osa 2: Maaliskuu

Riccardan kanssa lennettiin Bangokista Singaporen kautta Balille. Välittömästi koneen laskeuduttua me otettiin taksi Padang Baihin ja jälleen kerran veneellä kohti Gilejä. Matkalla vene pysäytettiin, koska ajettiin ison delfiinilauman ohi. Siellä ne delfiinit sit pomppi innoissaan menemään. Delfiinejä ei näe ihan joka kerta Gili-Bali-välisellä matkalla, mut aika usein niitä siel kuitenkii näkee. Gileillä sitte Riccardan kanssa vietettiin muutamia päiviä, lekoteltiin rannalla, syötiin hyvin ja aloin opettaa Riccardalle Open Water-kurssia.

Riccardan OW-kurssi.

Viikonlopuks me mentiin Lombokiin, jossa me suunnattiin Tanjungiin, jossa me majoituttiin Rinjani Beach Eco Resort-nimiseen paikkaan. Mun kaverin Amandan poikaystävä on siel duunissa johtajana, joten me otettiin sieltä backpacker-huone (eli halvin mahollinen), mutta me saatiin astetta parempi mökki. Paikka oli kerrassaan valloittava. Koko paikka sijaitsee meren rannalla, ja kaikki bungalowit on sijotettu kauniille puutarha-alueelle. Paikassa oli myös ravintola, jossa kaikki meijen kokeilemat ruuat oli mainittavan hyviä. Valtaosa meijen ajasta Lombokissa me vietettiinki siel ravintolassa chillaten, juoden hyviä pirtelöitä ja cocktaileja ja pelattiin Scrabblea. Ainut miinus oli, että se olikii parasta mitä siel pysty tekee, koska joka päivä sato vettä, eikä siten siitä biitsistä oikee pystyny nauttimaan.

Rinjani Beach Eco Resort, niin nättiä!

Sateisesta säästä huolimatta biitsi oli hieno!

Ekana iltana Lombokissa me suunnattiin illaksi Senggigiin, koska olihan taas kuukauden eka perjantai, ja Square-ilta! Ja jos ei ollu ravintolan henkilökunnalle helppoa kirjottaa Danin nimeä, ni ei ollu kyl helppoo kirjottaa munkaa nimeä, koska meille oli pöytävaraus nimellä ”Mrs. Petra”. LOL.

Yhtenä päivänä Lombokissa vuokrattiin auto ja kuski ja käytiin pyörimässä ympäri Lombokia. Käytiin temppeleillä, shoppailemassa, paikallisen käsityön valmistamista katselemassa sekä apinametsässä. Ennen apinametsään menoa me ostettiin banaaneita, ja meijen kuski sano, että nippu kannattaa jättää autoon, ja antaa apinoille banaani kerrallaan. No, minä koin, että voin aivan hyvin ottaa nipun käteeni ja siitä yksitellen banaaneja jaella. No, ei , ei arvatenkaan niin ei menny, vaa iso apina tuli ja otti koko nipun. Ja se ahnas paha apina söi koko nipun yksin muiden katsellessa. Fail.

PahanMielenApina

Lombokin apinametsä

Temppeleillä Lombokissa

Lombokista sitten siirryttiin takaisin Gileille, jossa sitten kivasti Jukka, Kärsä, Samu ja Sepe jo odottelivatkin. Seuraava viikko meniki sitten Riccardan ja poikien kanssa hengastellessa. Pelattiin minigolffia, juotiin Bintangia poikien kämpillä, syötiin yhen ravintolan koko menu (!!!) ja chillailtiin. Jossain vaiheessa onnistuin myös viimeistelemään Riccardan OW-kurssin ja saatiin aikaseks jopa käytyä muutamalla fun divella. Todella ikävää ja persettä oli, että just tän viikon aikana sadekausi päätti pistää parastaa pelii ja vettä sato ihan joka päivä ja ilta. Pojat sitten poistukin paikalta viikkoa suunniteltua aiemmin Thaimaan aurinkoon. Minä ja Riccarda lähettiin Riccardan vikoiksi päiviksi Balille. Lähettiin poikien kanssa samaa matkaa. Venematkan ajan istuttiin veneen katolla tuulenvireestä ja kylmästä Bintangista nautiskellen. Ilta vietettiin poikien kanssa Sanurissa viimeiden ehtoollisen ja pienimuotoisen kaljottelun merkeissä.

Riccardan Indojen kolme vikaa päivää vietetttiin Ubudissa yhdessä mun työkavereiden Madden ja Danin kanssa. Päivät oli vikat myös Maddelle ja Danille, jotka suuntasivat USAan ja näinollen jättäen saaren lopullisesti. Surullisia aikoja, koska molemmat olivat mun tosi hyviä ystäviä. No, jokatapauksessa. Dan asu Gileillä yli kaks vuotta, joten oli ravannu arvatenki Balilla myös lukuisia kertoja, joten Dan ties kaikki hyvät mestat sieltä. Dan tekiki meijen lähes kaikki varaukset ja suunnitelmat koko Balin reissun ajalta. Me käveltiin ympäri Ubudia, syötiin todella hyvin ja nautittin Ubudin rennosta ilmapiiristä. Yks päivä käytiin Ubudin apinametsässä, jossa saatto käydä niin, että saatoin vähän koskea apinan häntää. Ja kyllä, olen tietoinen, että se ei oo sallittua, mut en voinu mieltäni malttaa, kun halusin tietää, että miltä apinan turkki tuntuu... Apinan mielestä toiminta ei tietystikään ollut ok ja apina alko tosissaan mulle sähistä ja näyttää hampaitaan. Poistuttiin hyvin rivakasti takavasemmalle...

Joku temppeli Ubudin keskustassa, jonka nimeä ei voi muistaa...

Ubudin apinametsä

Päivänä yhtenä me vuokrattiin skootterit (arvatenkaan en ajanu) ja käytiin päiväretkellä Uluwatussa temppeli-juttuja ihmettelemässä ja Seminyakissa syömässä. Dan ja Madde ajo edellä ja me Riccardan kanssa seurattiin. Oli tosi helppoa, kun Dan ties tasan tarkkaan minne mennä, muuten me oltas keskenään eksytty saletisti tuhat kertaa. Päivän lopuks olin saattanu itseni hummerin väriseks, koska enhän minä aurinkorasvaa tartte, ku olen asunu Indoissa jo 10 kuukautta. Niinpä... Balilta sitten Riccarda lens kotiin Saksaan, Madde ja Dan Jenkkeihin ja mie otin veneen takas Gileille. Olikin taas aika palata ruotuun.