Indonesia 2015, Osa 1: Tammikuusta helmikuuhun

Vuos 2015 alkokin sitten upeesti (NOT!) denguekuumeen kourissa. Aluks en meinannu millään uskoa mun työkavereita, jotka väitti, että mulla on denguekuume. Lopulta murruin ja totesin, että työkaverit oli oikeessa ja jäin kiltisti vuodelepoon. Kaikkein raivostuttavinta oli se, kuinka paljon sattu silmiin sekä ihon ihan käsittämätön kutina. Mulla onneks tauti ei ollu läheskää niin pahana, ku monella muulla mun tuttavalla. Mun kavereista ja tutuista yli kymmenen tyyppii sairasti denguen about samoihin aikoihin. Hellou sadekausi ja sen mukana tuomat pikkumukavat.

Näissä merkeissä vaihtu vuosi.

Vettä tuli riittävästi. Ei tosin onneks edes joka päivä.

Tammikuussa muutin mun kämpästä homestay-paikkaan nimeltä Kebun Mas. Oli tullu aika, että mie todella halusin ilmastoinnin. Ja wifin. Kämppä oli niin kosteena ja koleana koko ajan. Ärsyttävää. Halusin myös, että mun ITC:n (Instructor Training Course) ajan voisin asua jossain helpossa ja mukavassa. Vuokra nous neljään miljoonaan (eli noin 280€/kk), mut mitä näit nyt on. Ja mun bungalowi siivottiin kolmesti viikos, kuten myös vaihettii lakanat ja pyyhkeet. Ja pyykit kerättiin kotiovelta, ku ne oli likaset ja palautettiin puhtaana. Mun omassa kämpässä kävi siivooja vaa kerran viikossa (ja kyllä, olin elostelija ja mulla kävi siivooja), ja varsinki sadekaudella sitä kuraa oli kaikki lattiat koko ajan täynnä, vaikka kuinka yritti jalkoja puhtaiks hinkata sisälle tullessa. Ja olin sitä paitsi viiden viikon päästä lähössä Thaimaahan ja Laosiin joka tapauksessa, joten hetkellisesti voi ihminen elää herroiks ja nauttia luksuksesta.

Perussettiä saarella.

Ja taas yks ilta, joka vaihtu aamuks. Kivasti saatiin seuraa rannalle Randysta ja Intian Mariosta. Koska hei, kuinka paljon voi näyttää ihminen Super Mariolta? Ja jostain syystä myös Biscuit on aina sinne rannalle pakko myös raahata...

Tammikuussa alotettiin tosiaan meijen ITC (eli se sukelluskouluttajakurssi) Robin johdolla. Kurssitettavia meitä oli neljä: minä, Dave, Annelie ja Myles. Kurssi kesti parisen viikkoa kaiken kaikkiaan. Elämäni kolme stressaavinta päivää oli meidän loppuarviointipäivät. Luulin, että kuolen. Eikä läsnä ollut korvatulehdus muuten helpottanu tilannetta. No, lopulta kuitenkin Open Water Instructor-sertifikaatti kädessä. Lisäksi on pakko mainita, että saatoin saada kirjallisesta loppukokeesta 100/100 oikein. Että sillai. Meijen valmistujaisjuhlat olikii melkoset! Perinteisesti aloteltiin meijen kaupalla, josta mentiin Dream Diversin porukan kanssa juhlapäivälliselle Irish Bariin. Päivällisen jälkeen alotettiin varsinainen juhliminen. Meitä valmistuneita oli siis kuus: me neljä Aquaddictionista ja kaks tyttöä Dream Diversista. Myöhemmin illan kuluessa meijen loppukokeiden arvioija ja meidän sertifikaattien hyväksyjä herra Sabra oli niin päissään, että tanssi pöydillä, eikä yöllä löytäny majapaikkaansa ilman apua. Lollikset. Jokunen viikko meijen valmistujaisten jälkeen SSI:n Indonesiean jaoston johtaja John tuli kaupalla käymään ja meiltä naureskellen kyseli, että mitä me tehtiin Sabralle, ku se kärsi loppukokeiden jälkee kolme päivää jäätävässä krapulassa... Tavattiin herra Sabraa joskus muutama kuukaus tän jälkeen, kun se oli saarella taas arvioimassa loppukokeita. Sabra kerto, että aikoo pidättäytyä alkoholista niissä juhlinnoissa, eikä ole luvassa samanlaisia bailuja, kun meijen valmistujaisissa...

 

Näin hyvältä näyttää urpåt, jotka ei ymmärrä laittaa arskarasvaa naamaan, vaikka viettävät 4-5 tuntia allastreeneissä pari päivää putkeen.

Ja tuosta!

Aquaddictionin uudet ja vanhat kouluttajat: Rob, minä, Dave, Annelie, Myles ja Andy.

Koko loppuarviointiporukka eli me, Dream Diversin porukka ja meijen arvioitsija: Rob, Dave, Jenni, Annelie, Sabra, Kurt, Tati, Myles, minä ja Andy. 

 

Ja illalla juhlittiin Irkku-baarissa! Oli hymy herkässä itse kullakin!

Muutamaa päivää myöhemmin saatiin viralliset sertifikaatit käteen.

Ja lisää ylpeilyä ja poseerausta.

Myles ja Dave ei meinaa housuissaan pysyä, ku ovat niin innoissaan...

Arki alko aika lailla välittömästi sen jälkeen, ku oltiin kouluttajanpaperit käteen saatu ja valmistujaisjuhlat juhlittua. Mut hei, kuin siistii oli se arki?! Opetin ihmisille sukeltamista, ja mulle maksettiin siitä! Arki alko olla vähän säntillisempää, eikä luuhattu kylillä enää ihan joka ilta. Pääpiirteitteäin elo saarella jatku kuitenkin ihan vanhan kaavan mukasesti. Duuniin on mentävä klo 9, ellei tiedä, että sukeltaa klo 9, sillon on duunissa oltava 8.15. Koska asiakkaat tulee 30min ennen sukellusta, ni työntekijöiden on oltava paikalla 15min ennen asiakkaita. Divemastereiden on aina oltava kaupalla viim 8.15. Jos et sukella aamulla, hoidat kaikkia juoksevia asioita, tsekkaat hostellia, että kaikki on ok, tsekkaat paperitöitä, autat asiakkaita ja yrität myydä sukelluksia ja kursseja uusille asiakkaille. Ja tätä samaa, koko päivä, jollet siis sukella. Ja voit pitää periaatteessa koska vaan, ja kuinka pitkän vaan lounastauon. Ja päivä loppuu klo 18. Ellet oo iltavuorossa, voit pitää breikin klo 16-18, ja sit klo 18 takas duunii ja siellä 20.30-21 asti. Sit samaa, autat asiakkaita, yrität myydä sukelluksia ja kursseja uusille asiakkaille, hengailet jo nykyisten asiakkaiden kanssa, juot kaljaa, pääasiassa hengaat ja seurustelet ihmisten ja kissojen kanssa. Klo 20.30/21 kauppa kiinni. Jos sukellat, ajat on 9, 11.30 ja 14.30 ja ehkä yösukellus 18. Sit sukellat, ennen ja jälkeet varusteiden tsekkausta, asennusta, puhistusta, vaihtoa, opettamista, jne. Ja sit itse sukelllukset tietty!

Aquaddictionin kakkosvene: Mitzy.

Amelie, eka mun sertifikoima open water sukeltaja! Ja todistettavasti viel elossa!

Advanced-kurssia opettamassa. Perussettiä.

Shark Point

Trawangan Slope

Kikkailua Turtle Heavenissa.

Turtle Heaven

Mustekalahommia Turtle Heavenissa.

Lisää mustekalahommia ja kananmunan keltuaisella kikkailua, Turtle Heaven.

Niiiin paljon kilppareita Turtle Heavenissa.

Merikärmes ja muita elikoita, Turtle Heaven.

Trawangan Slope

Helmikuun puolvälissä tuliki sitte seuraavan visarunin aika, ja tällä kertaa läksin Thaimaahan Roopea moikkaamaan. Näistä kuvista, näistä tunnelimista.

Yösukellus Turtle Heavenissa.

Yösukellukset on niin siistejä!