Kun minä kotoani läksin: Intia 2014, Osa 1: Himalaja

Gileiltä fastbot Balille kaks tuntii myöhässä, joten shoppailut sukellusvälinekaupalla jäivät haaveeksi. Yks yö Balilla mun suosikkikohteessa (NOT!) Kuta Beachilla. Melua, liikennettä, kännissä mekastavia ihmisiä, yöks! Aamulla viideks lentokentälle, josta lento Kuala Lumpuriin. Ja oliks siitä viel puhetta, että mun lennon Balilta piti lähtee edellisyönä, mut Malesian Airlines päättikin sen sijaan, että Kallosen äidin tyttären on aivan parempi matkustaa aikaisin aamullla, jotta voisi Kuala Lumpurissa 1,5 tunnin vaihtoajan sijasta viettääkin 9 tuntia. Tosin ilmaisella hotellihuoneella ja ruualla. Illalla sitten vielä Kuala Lumpurista Mumbaihin. Kirsikkana kakussa sain tietysti viettää seuraavan yön Mumbain lentokentällä, koska arvatenkin missasin mun jatkolennon Mumbaista Delhiin, kiitos Malerian Airlinesin.

Mumbaissa hässäkkä nyt arvatenkin oli päällänsä välittömästi, kun ilmoitin, että VOA:a (Visa On Arrival) aion hakea. Tai tää hässäkkä nyt oikeestaan alko jo Balilla lähtöselvityksessä, kun minulta Intian viisumia tivasivat. Lähtöselvityksen jantteri ei meinannu mua ollenkaan tsekata lennolle sisään, koska mulla ei ollu Intiaan viisumia. Tovin siinä sitten selvittelin sekä hänelle että kolleegalleen, (joka oli jo apuun hätistelty) että kyllä, suomalainen saa viisumin saavuttaessa maahan, ja kyllä, minulla on paluulippu Balille kuukauden päähän. Lopulta rinkka pääsi hihnalle ja akka lennolle. Muuten tämän osion nimi tuskin olin ”Intia 2014”...

No, palatakseni hässäkkään Intian päässä, ni mulla olis pitäny olla hotellivaraus, jota mulla ei tietty ollu. Tilanne. Yritin selittää, ettei mulla oo koskaa aiemminkaa oo ollu, eikä oo ollu ongelma. On kuulema eri asia, jos on viisumi etukäteen. Miks? Siks. Ahaa, ymmärrän. Eiku hetkinen, EN YMMÄRRÄ! Yritin selvittää, että mulla tavallaan onkin hotellivaraus, mutta Delhistä, ja missasin lennot Delhiin, koska Malesian Airlines. Ei, mulla ei oo varausvahvistusta, ei, en tiedä hotellin nimeä, koska ne on kaikki mun kaverin nimissä, ja kaveri tulee mua vastaan lentokentälle. Halusivat puhelinnumeron. Ei oo intialainen numero? No ei oo, ku on suomalainen kaveri, jonka olisitte toki voineet päätellä hänen nimestään ja siitä kun kerroin, että Tiina lens edellisyönä Helsingistä suoraan Delhiin. Hmm. Ai sulla ei oo printattua paluulippua. Miten niin lennät Balille, etkä Suomeen? Koska menet Suomeen? AAAARG. KUKA TIETÄÄ?! LAKKAA KYSELY! Lopulta kahen tunnin miellyttävien maahantulo-muodollisuuksien jälkeen mulla oli kaks tuntii aikaa ottaa makoisat unet Mumbain metallisilla tuoleilla, joissa jokaisen tuolin välissä oli käsinoja, joten sikiöasento oli ainut mahdollisuus. Arvatenka siinä ei liian usein kylkeä käännetty. Delhissä Tiina oli mua lentokentällä vastassa ”Kuningatar-Katri”-lappu käsissään. Sillon unohtu kaikki tuskalliset hetken, ja suu kääntyi niin isoon hymyyn, ku vaan voi. Tästä alko meijen kahen seikkailu Intiassa!

Delhissä tosiaan mua vastassa oli rakas ystäväni Tiina, jonka kanssa oon ystävystyny reilua vuotta aiemmin Arambolissa. Joskus vaa läpät ”lähe mun kaa Intiaa?” muuttuu tarusta todellisuudeks. Näin kävi nyt. Seuraava kuukaus aikaa seikkailuun! Delhissä päivä vaa pyörimist ja muutamat ”special teet” eli bisset. Bisseä ei tietty saa bissenä myydä. Eikä pullot saa näkyä! Kingfisher tarjoillaan sensitiivisesti ja huomaamattomasti isoista chai-mukeista. Ihan sama. Pääasia, että kaljaa on! Illalla yöbussi Manaliin. Varustauduttiin Old Monkilla (eli intialaisella ”rommilla”), ninku suomalainen vaan voi.

Pahar Ganj, Delhi.

Rommikolaa ja bussimatkustusta.

Aamulla meitä oli vastassa mahtava vuoristo! Olin onnellinen!

Vashisht-Manali-akselilla vietettiin seuraava viikko. Majoiduttiin Tiinan ystävän Shaonin luona. Majotus sisälsi kaiken. Ja maksettiin hyvinkin nimellinen hinta. Siellä nautin suunnattomasti vuoriston läheisyydestä, keli oli ku Suomen syksy. Mut lempeä sellanen. Päivisin oli lämmintä, mut iltasin oli ihana kynttilänvalossa käpertyä huopaan ja suitsukkeen tuoksussa juoda ihanaa suomalaista lakkaviiniä ihanien naisten kanssa.

Himalaja.

Shaonin kaunis asunto ja Guesthouse Didi Vashishtissa.

Käytiin myös kävelyillä vuorilla, vesiputouksella ja temppeleillä. Käytiin shoppailees, syömäs hyvin, kylpemäs luonnon kuumanveden altaassa, jonka ympärille oli rakennettu temppeli. Käytiin metsäbileissä, juotiin muutamia kaljoja ja chaita paikallisissa pikkubaareissa, nautittiin olostamme. Yhtenä iltana koin tarpeelliseks syödä päivälliseks ”Hello to the Queen”-nimisen super-jälkkäri-annoksen, joka sisältää jäätelöö, kermavaahtoo, keksimuruja, suklaakastiketta ja banaania. On jäätävän kokonen ja jäätävän hyvän makunen! Se oli siis toki mun ainut päivällinen. Ja söin sen, koska voin.

Temppeli-hommia.

Ruuhka-aika...

"Oma lehmä ojassa"

Bailu-hommia

Metsäbileet Manalissa.

Soppelin kokonen etana-asia.

Vashisth.

Mitähän nyt taas Intia? Hjuumor, hjuumor.

Käytiin Old-Manalin metsässä kävelyllä. Se oikeesti tuntu siltä, ku olis kävelly taikametsässä. Metsässä ei tavallaan oo mitään ihmeellistä tai erityistä, mut sit kuitenki on... Kaikenkaikkiaan Himalaja on tietty aivan mielettömän kaunis ja mahtava! Toinen kerta mulla näillä leveyksillä, mutta ei salettiin tuu jäämään viimeiseks! Himalajan jylhistä vuoristomaisemista suunnattiin sitten Delhin kautta Varanasiin.