Gorkhi-Tereljin kansallispuisto

Kolmantena päivänä lähetiin yön yli retkelle Gorhki-Terljin kansallispuistoon. Seuruuseen kuului me, Daniel (suomalainen kundi, keneen tutustuttiin hostellissa) ja kaks hong kongilasta tyttöä sekä meijen upee kuski. Koskaa en oo nähny ihmistä joka keskittyis hommaansa, ninku meijen kuski keskitty ajamaan marsulutkaa. Harmillisesti tästä ei oo kuva-evidenssiä jälkipolville...

 

Ihan ekaks käytii tsekkaamassa jättimäinen Tšingis-kaanin patsas. Vasta myöhemmin meille selvis, että tonne Tšingis-kaanin patsaan sisälle olis päässy hissillä ja portailla, ja olis päässy tonne hevosen päähän asti, damn! Ens kertaan.

 

Samalla myös mulla oli hetkeni korppikotkan kanssa.

Uskollinen marsulutka. Huippunopeus oli ehkä 50km/h. Alamäkeen.

Sieltä sitten edettiin sinne kansallispuistoon. Puisto oli maisemiltaan kaunis, maastoltaan karu ja oudoin kansallispuisto, jonka olen eläissäni nähny. Siellä oli useita jurttakyliä (turisteja varten rakennettuja) ympäriinsä sekä roskia pokkana heitettynä kaikkialle. Pöyristyttävää.

 

Karaokea Mongoliassa kansallispuiston jurtta-kylässä. Mitä muuta sitä turisti reissultansa voisikaan vaatia?! Haaveiltiin, että oltas käyty vetäsees Tsingis-kaan. Haaveeksi jäi. 

 

  

Jurtta-kyliä oli siis useita, ja mekin yövyttiin jurtassa, iiks! Tätä hetkeä ollaan Lauran kanssa ootettu ja pitkään! Jurtta oli hyvinki erilainen, mitä odotin. Tiesin toki, että miltä jurtta näyttää ulkoa päin, mutta täysin yllätyksenä tuli, että millasia noi jurtat (ainakin turistia varten laaditut) on sisältä. Siellä oli siis meille kaikille viidelle sängyt, pöytä tuoleineen, kamiina ja katossa sähkölamppu(!!!). Mut siis ninku sängyt! Ja sähköt! Kaikin puolin oli hyvä ja kiva. Ainut asia, mitä en kauheen aktiivisesti halunnu miettiä oli se, että koskahan sänkyihin on edellisen kerran vaihdettu lakanat. Koska ihan tuoreet ei ne lakanat ollu, ja tuolla noilla tuskin kovin häävejä pyykkimahdollisuuksia on, joten... En ajatellu.

 

Niin monta asiaa on taas kielletty. Toisaalta on aika moni asia myös sallittu. Karhuja ei todisteellisesti nähty.

 
Kilpikonnan muotonen kallio. Nähtävyys numero 1.

Kaikkien (eniten itseni) yllätykseks sain vege-ruokaa! Jee! Ja oli jopa aivan kelvollista ruokaa. Lounas oli spaghettia ja porkkana-kastiketta (muilla spaghettia ja porkkana-liha-kastiketta) ja päivälliseks oli kasviskeitto (muilla sama keitto+extarana epämäärinen liha keiton joukossa). Olin varautunu, että saan about keitetyn perunan. Ja siihen nähden safka oli great success.

Päivällä käytiin haikkailemassa ympäristössä ja ilta vietettiin jurtassa korttia pelaillen ja upeeta läppää heittäen. Hetkeen eiehkä oo niin paljoo taas naurettu. Oli tosi kiva ilta, kerrassaan! Illalla jurtassa oli tosi lämmin, mutta kun kamiinassa ei lämpöä pidetty yllä, alko yön mittaan lämpö hiipua ja aamulla oli saatanallisen kylmä. Mut eipä aamulla siinä suurta tarttenu toimittaa, syötiin aamupala ja lähettiin ajelee takas kohti Ulaanbaataria. Hyvä reissu!

About tältä Mongoliassa näyttää kaikkialla.

Matkalla takas Ulaanbaatariin kuski pysäytti, osoitti tota kivi-asiaa ja käski ulos autosta. Tehtiin työtä käskettyä ja kuvia räpsittiin. Koskaan ei selvinny, että mistä oli kyse.

Illalla saatiin fiksattua meijen tuleva aavikko-reissu sekä junalippu Pekingiin ja sit käytiin (jännästi) taas Luna Blancassa päivällisellä.