Venäjän osuus Tran-Siperian reissusta on nyt paketissa. Omat ennakkoluulot Venäjää ja venäläisiä kohtaan muuttuivat matkan varrella melkoisesti. Positiivisempaan suuntaan. Mitä pidemmälle Moskovasta itään edettiin, sitä mukavammaksi ihmiset ja meininki muuttui. Mulle täysin uutena asiana myös tuli kulttuurillinen alue nimeltä Burjatia. Burjatian tasavalta on itsehallinnollinen alue, joka kuuluu Venäjälle. Se myös eros hyvinki huomattavasti muusta Venäjästä.
Ehdottomasti parasta Venäjällä oli Olkhonin saari, se vaan oli käsittämättömän upea mesta. Myös Irutskista tykkäsin kovasti. Ruokaa sain yllättävän hyvin ja joka paikasta. Yhen ainoan kerran jouduin tyytymän siihen, että illalliseksi sain ranskalaiset.
Iso apu on ollut siitä, että Laura puhuu vähän venäjää. Hukassa oltas oltu ilman Lauraa. Ja melkosta säätämistä olis ollu sanakirjan kanssa...
Kaikennäkösii mahtavii hetkii myös on koettu. Upeit juttui on ollu mm. se, kun Roope ja Laura meni Listvyankassa kahvilaan, ja tiskille menivät ja sanoivat "two americanos", ja siihen kahvilan työntekijät nyökkäilivät ja hymyilivät. Laura ja Roope joutuivat selventämään, että he haluavat kaksi "cafe americanoa", eivät pätkähtäneet kahvilaan sisään ilmoittaen, että "kaks amerikkalaista in da house". Reps.
Upee hetki oli myös ku Irkutskissa tapaamamme korealainen tyttö tavattiin uudestaa Listvyankassa, ja mentii sen tytön ja kahen saksalaisen kundin kanssa kahville. Puhuttiin päivän suunnitelmista, ja mitä kukakin haluaa nähä ja tehä, niin korealainen tyttö kysy, että "where is the jew?" Aiheutti ohutta hämmennystä ja syvää hiljaisuutta pöydässä, kunnes ymmärretiin, että tyttö kyseli, että missä on "zoo"...
Yks suurimmista hjuumor-pläjäyksistä on ollu myös se, kun on nähty Olkhonin saarella lehmälauman juoksevan alamäkeen. Voittaa hassut kissu-videot mennen-tullen.
Kokonaisuutena oli mahtavat kolme viikkoa. Ainut harmistus on se, että jos kevät olis ollu vähän pidemmällä, olis Olkhonin saarella voinut mieluusti viettää pidemmän aikaa. Kovasti myös kiinnostaa nähdä Baikal kesäaikaan. Ja kaikki ihanat tarinat, mitä Olkhonista paikallisilta (tai siellä asuvilta kuuli) sai mut haluamaan nähdä ja kokea itse sen saaren kesäaikaan. Mut uskon siihen, että jos jotain jää jossain näkemättä tai kokematta, on se ainoastaan universumilta kehotus palata sinne uudelleen.
Ehdottomasti parasta Venäjällä oli Olkhonin saari, se vaan oli käsittämättömän upea mesta. Myös Irutskista tykkäsin kovasti. Ruokaa sain yllättävän hyvin ja joka paikasta. Yhen ainoan kerran jouduin tyytymän siihen, että illalliseksi sain ranskalaiset.
Iso apu on ollut siitä, että Laura puhuu vähän venäjää. Hukassa oltas oltu ilman Lauraa. Ja melkosta säätämistä olis ollu sanakirjan kanssa...
Kaikennäkösii mahtavii hetkii myös on koettu. Upeit juttui on ollu mm. se, kun Roope ja Laura meni Listvyankassa kahvilaan, ja tiskille menivät ja sanoivat "two americanos", ja siihen kahvilan työntekijät nyökkäilivät ja hymyilivät. Laura ja Roope joutuivat selventämään, että he haluavat kaksi "cafe americanoa", eivät pätkähtäneet kahvilaan sisään ilmoittaen, että "kaks amerikkalaista in da house". Reps.
Upee hetki oli myös ku Irkutskissa tapaamamme korealainen tyttö tavattiin uudestaa Listvyankassa, ja mentii sen tytön ja kahen saksalaisen kundin kanssa kahville. Puhuttiin päivän suunnitelmista, ja mitä kukakin haluaa nähä ja tehä, niin korealainen tyttö kysy, että "where is the jew?" Aiheutti ohutta hämmennystä ja syvää hiljaisuutta pöydässä, kunnes ymmärretiin, että tyttö kyseli, että missä on "zoo"...
Yks suurimmista hjuumor-pläjäyksistä on ollu myös se, kun on nähty Olkhonin saarella lehmälauman juoksevan alamäkeen. Voittaa hassut kissu-videot mennen-tullen.
Kokonaisuutena oli mahtavat kolme viikkoa. Ainut harmistus on se, että jos kevät olis ollu vähän pidemmällä, olis Olkhonin saarella voinut mieluusti viettää pidemmän aikaa. Kovasti myös kiinnostaa nähdä Baikal kesäaikaan. Ja kaikki ihanat tarinat, mitä Olkhonista paikallisilta (tai siellä asuvilta kuuli) sai mut haluamaan nähdä ja kokea itse sen saaren kesäaikaan. Mut uskon siihen, että jos jotain jää jossain näkemättä tai kokematta, on se ainoastaan universumilta kehotus palata sinne uudelleen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti