Manila

Manilaan saavuin aamulla ennen kuutta, ja oli melkosta luksusta, että John haki mut (ja mun 54kg tavaraa) kentältä. Lettuja aamupalaks Pancake Housessa ja sit asetuin taloks Johnin residenssiin. Ja oliki muuten melkonen residenssi: hulppea kaksio massiivisella parvekkeella hienostoalueella. Bukit Lawangin alkeellisten olojen jälkeen, ku pääs nauttimaan lämpimästä suihkusta, jääkaapista, nopeesta ja toimivasta wifistä sekä ilmastoinnista, ni en voi muuta, ku todeta: kuninkaalliset pahnat! Viikko Manilassa sitte vierähtikin tosi nopsakkaan, vaikka juuri millekkään ei alettu, eli ihan perussettiä: ulkona syömäs ja juomas, muuten residenssissä hengailua. Johnia en toki ollukkaa nähny sitte 2014 kesäkuun, jollon John oli käymäs Gileillä, joten oli huippua nähä ja päivittää kuulumisia! Kerran käytii leffassa. Käytiin kattomassa The Martian, joka oli muuten aivan sairaan hyvän, vaikka näin yleisesti ottaen en ton genren leffoista niin perusta. Mut itse leffateatterihan oli jotain mahtavuutta: kaikille oli tarjolla omat lepolasset, jotka sai sillai kivasti semi-makuuasentoon. Mieletöntä. Oli muuten leffateatteri mun makuun!

Vähän viintä Johnin kanssa sen residenssissä.

Manila by night

Manilan yö Johnin talon katolta kuvattuna.

Tagatayssa käytiin päiväretkellä. Näppärästi Johnin autolla taitettiin niin tää matka, ku kaikki muutkin siirtymät Manilassa. Tagatay on maailman pienin toimiva tulivuori. Harmillisesti just se päivä sattu olemaan sateinen ja pilvinen, joten maisemat siellä ei laittanu ihan parastaan peliin. Matkalla sinne me käytiin Johnin vanhempien luona Lagunassa (lyhyen ajomatkan päässä Manilasta). Tapasin Johnin äidin, joka oli aivan mielettömän hellyyttävä ja mukava. Isänhän olinki jo tavannu taannoin Pekingissä...

Tagatay

Tagatay

Tagatay

Jossain vaiheessa viikkoa mulla oli luonnollisesti tarve alkaa pyykinpesulle. Pesinki sitte koneellisen pyykkiä niin hyvästi, et kone lasetti koko koneellisen (kahdesti) vettä redsedenssin lattialle. Fuck! Ja ei, ei ollu mun vika, poistoletku oli vaan jotenki epäkelvosti kiinnitetty. No, siellähän me sitten mopattiin menemään... Onneks mitään oikeeta vahinkoa ei päässy syntymään. Manilassa tosiaan pääsiassa Johnin luona hengailtiin ja aika usein jopa ruuat tilattiin kotiinkuljetuksella, joten en voi sanoa, että ihan liikaa olisin Manilaan tutustunu. Mut mielikuva, jonka itselleni oon sannu luotua on se, että Manila on vähän tylsä, enkä usko, että siellä kauheen kauaa olisin viihtyny, ellen sieltä ketään olis tuntenu.

Epäonnistunut pyykkärimuija...

Manilasta matka sitten jatku Tablas-nimiselle saarelle. Sinne lennetään Manilasta vaan kolmasti viikossa (ja muualta ei siis ollenkaan), ja sattuman kaupalla sattukii niin kivasti, että mun suunnittelemana matkustuspäivänä sinne oli lento. Lento makso triplasti enenmmän, ku kaikki muut Filippiinien sisäset lennot, mut pääsinpä suoraan sitten sinne ilman häsläämistä miljoonassa paikassa. Ja matkahan taitettiin sellasena about 60-paikkasella potkurikoneella. Enpä muuten ookaa sitte vuoden 2010 Kuuban reissun matkustanu piskuisella potkurikoneella...

Kohti Tablasia