Palawanista palatessani jouduin ikävästi menemään yöks hostelliin, koska Johnin veljellä oli paha dengue, ja John joutu olemaan vanhempiensa luona. Ikävää sairastaa sillai, et se vaikuttaa mun lomaan. En arvosta. No, taksilla (5€) hostelliin yöks (6€). Seuraavana aamuna John tuli mut hakemaan. Sit Johnin luona yötä (olin yksin, koska John joutu yöks palaamaan vanhemmilleen) ja tavaroiden pakkausta, ahdistusta tavaroiden pakkaamisesta. Miten oliki taas niin haastavaa tehdä päätöksiä, että mitä mukaan, mikä joutaa jäädä?! Lopulta sitten pakkasin "vaa" "tarpeelliset", joka osottautu lentokentällä, että pakkasin "vaa" 17,5:n kilon eestä "pelkästään tarpellista tavaraa". Mun toinen nimi lienee "travelling light". NOT!
Aamulla John siis ihanasti (John on yks maailman ihanimmista ihmisistä, ketä oon koskaan tavannu, tää on fakta!) tuli takas Manilaan ja vei mut lentokentälle. Ja taas se helvetin seittemän kilsan matka otti yli kolme varttia! Huima tuntinopeus. Yritin myös Johnille työntää edes jotain bensarahaa (kaikista reissuista ja mun hakemisista ja viemisistä), mut John siis melkein suuttu, ku rahaa tarjosin... Lupasinki, et ens kerralla sitte, ku Manilaan tuun, me syödään ja juodaan herroiks, ja mun piikkin!
Yleisesti ottaen Filippiinit ei siis todella ollu niin halpa maa, mitä jotenki tosi moni on hehkuttanu. Indonesia oli selkeesti halvempi, ku Filippiinit. Lisäks ruoka oli shaibaa. Palawan oli ainut paikkaa, jossa olen syöny hyvää ruokaa koko kuukauden aikana. Muualla ruoka on ollu melkosta kuraa. Mautonta ja tylsää.
Filippiinien lentokentät on ollu heittämällä paskimmat kentät, joissa olen persettäni istuttanu. Vessat aika usein siivottomia, ja harvalla kentällä vessanpöntöissä on edes niitä muovi-istuinosa-asioita. Mitähän nyt Filippiinit? Ja röökikopit on ollu aika usein jonku kahvilan yhteydessä, josta on pakko ostaa jotain (ja "jotain" on yleensä vähintää 3€:n hintanen kahvi), jotta voi röpsyttää. En arvosta.
Filippiiniläiset ihmiset on pääasiassa ollu tosi ystävällisiä ja auttavaisia. Silti mun on pakko sanoa, että tykkään silti indonesialaisista enemmän. Ja indonesisalaiset hymyilee huomattavasti enemmän, ku filippiiniläiset. Ja ihmiset on Indoissa kauniinpia. Fakta-tieto.
Ällöttävän paljon Filippiineillä joka paikassa myös näkee vanhoja länkkäri-ukkoja nuorten ja sirpsakoiden filippiina-typyköiden kans. Yäks. Yäks on lisäks se, että savu Indonesiasta (Borneolla poltetttin sademetsää palmuöljy-plantaaseille tilaa tehdäkseen, ja palot lähti hanskasta) saavutti myös Filippiinit. Palawanilla (missä just sillon olin), oli myös savua. Ei niin paljoa, että se haittais hengittämistä tai mitään sellasta, mut blokkas hyvin maisemat merellä. Paikalliset kerto, että Etelä-Filippiineillä tilanne on pahempi, että joissain osissa sielläki joutuu käyttää hengityssuojainta. Sademetsien paloista uutisoitiin Filippiineillä laajasti.
Kuukaus Filippiineillä ei riittäny mihinkä. Ei kerrassaan. Tuntu, että sai olla koko ajan reissaamas paikasta toiseen. Välimatkat oli pitkiä ja vaivalloisia. Mut kylläkin matkaamisen arvosia. Enemmän vaa ois pitäny olla aikaa joka paikassa hengailla, ni ei ois ollu niin tuli perseen alla koko ajan. Mut ens kerralla sitten. Ja ehdottomasti Filippiinit teki sellasen vaikutuksen, että tää ei missään nimessä jääny viimiseks kerraks tossa maassa.
Manilasta sitten yöks Kuala Lumpurin lentokentälle. Ja kyllä, sille paskemmalle, jossa ei ole ihmiselle tarjolla nukkumapaikkaa. Eli samoilla silmillä sitten Intian lennolle. Sitäpä olin just vailla. Manilan lentokentällä ei tietty myöskää ollu ilmastointia?! Siis wtf, lentokenttä ilman ilmastointia? Kuala Lumpurissa sen sijaan oli ilmastointi. Ja se oli muuten täysillä. Miks aina ilmastoinnin on oltava täysillä? Yhyy. Reilut yheksän tuntii maleksin siellä, kunnes oli aika liikuttua Intian koneeseen. Uni tuliki välittömästi, ku kone oli ilmassa.
Aamulla John siis ihanasti (John on yks maailman ihanimmista ihmisistä, ketä oon koskaan tavannu, tää on fakta!) tuli takas Manilaan ja vei mut lentokentälle. Ja taas se helvetin seittemän kilsan matka otti yli kolme varttia! Huima tuntinopeus. Yritin myös Johnille työntää edes jotain bensarahaa (kaikista reissuista ja mun hakemisista ja viemisistä), mut John siis melkein suuttu, ku rahaa tarjosin... Lupasinki, et ens kerralla sitte, ku Manilaan tuun, me syödään ja juodaan herroiks, ja mun piikkin!
Yleisesti ottaen Filippiinit ei siis todella ollu niin halpa maa, mitä jotenki tosi moni on hehkuttanu. Indonesia oli selkeesti halvempi, ku Filippiinit. Lisäks ruoka oli shaibaa. Palawan oli ainut paikkaa, jossa olen syöny hyvää ruokaa koko kuukauden aikana. Muualla ruoka on ollu melkosta kuraa. Mautonta ja tylsää.
Filippiinien lentokentät on ollu heittämällä paskimmat kentät, joissa olen persettäni istuttanu. Vessat aika usein siivottomia, ja harvalla kentällä vessanpöntöissä on edes niitä muovi-istuinosa-asioita. Mitähän nyt Filippiinit? Ja röökikopit on ollu aika usein jonku kahvilan yhteydessä, josta on pakko ostaa jotain (ja "jotain" on yleensä vähintää 3€:n hintanen kahvi), jotta voi röpsyttää. En arvosta.
Filippiiniläiset ihmiset on pääasiassa ollu tosi ystävällisiä ja auttavaisia. Silti mun on pakko sanoa, että tykkään silti indonesialaisista enemmän. Ja indonesisalaiset hymyilee huomattavasti enemmän, ku filippiiniläiset. Ja ihmiset on Indoissa kauniinpia. Fakta-tieto.
Ällöttävän paljon Filippiineillä joka paikassa myös näkee vanhoja länkkäri-ukkoja nuorten ja sirpsakoiden filippiina-typyköiden kans. Yäks. Yäks on lisäks se, että savu Indonesiasta (Borneolla poltetttin sademetsää palmuöljy-plantaaseille tilaa tehdäkseen, ja palot lähti hanskasta) saavutti myös Filippiinit. Palawanilla (missä just sillon olin), oli myös savua. Ei niin paljoa, että se haittais hengittämistä tai mitään sellasta, mut blokkas hyvin maisemat merellä. Paikalliset kerto, että Etelä-Filippiineillä tilanne on pahempi, että joissain osissa sielläki joutuu käyttää hengityssuojainta. Sademetsien paloista uutisoitiin Filippiineillä laajasti.
Kuukaus Filippiineillä ei riittäny mihinkä. Ei kerrassaan. Tuntu, että sai olla koko ajan reissaamas paikasta toiseen. Välimatkat oli pitkiä ja vaivalloisia. Mut kylläkin matkaamisen arvosia. Enemmän vaa ois pitäny olla aikaa joka paikassa hengailla, ni ei ois ollu niin tuli perseen alla koko ajan. Mut ens kerralla sitten. Ja ehdottomasti Filippiinit teki sellasen vaikutuksen, että tää ei missään nimessä jääny viimiseks kerraks tossa maassa.
Manilasta sitten yöks Kuala Lumpurin lentokentälle. Ja kyllä, sille paskemmalle, jossa ei ole ihmiselle tarjolla nukkumapaikkaa. Eli samoilla silmillä sitten Intian lennolle. Sitäpä olin just vailla. Manilan lentokentällä ei tietty myöskää ollu ilmastointia?! Siis wtf, lentokenttä ilman ilmastointia? Kuala Lumpurissa sen sijaan oli ilmastointi. Ja se oli muuten täysillä. Miks aina ilmastoinnin on oltava täysillä? Yhyy. Reilut yheksän tuntii maleksin siellä, kunnes oli aika liikuttua Intian koneeseen. Uni tuliki välittömästi, ku kone oli ilmassa.
 |
| Kuala Lumpurin kenttä. Ei ihan Sama Sama Reggaebar... |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti