Cebu & Malapascua

Cebuun saavuttuani kirjoittauduin hostelliin, kävin syömäs pizzan (joka oliki niin herkkua, että Saarioisten roiskeläppä päihittäis sen mennen-tullen ja palatessa), ja sit aloinki unille. Seuraavana aamuna pikasuihku ja matkaan kohti Malapascuaa. Cebusta ei siis jääny jälkipolville kerrottavaa. Jännästi taas turisti yllätty siitä, kuinka pitkä matka on paikasta A paikkaan B. Jännä. Hostellilta taksilla bussiasemalle, josta halusin ottaa ilmastoidun bussin, koska hintaero ilmastoimattomaan 17 pesoa eli noin 35c. No, silläaikaa, ku yritin selvittää, että monelta se ilmastoitu bussi lähtee, se ilmastoimaton ehti sitten lähteä. Sitä ilmastoitua tietty ei näkyny, ei kuulunu. Sillä lopputulemalla, että tunnin venailun jälkeen ahteri siirty seuraavaan ilmastoimattomaan. Kyllä typeryyttäni taas kirosin. Ja kirosin vielä enemmän, ku se bussi sit lopulta oli Mayan satamassa niin myöhään, että yleiset veneet ei kulkenu, vaan jouduin vuokraamaan privaatin kuljetuksen, jonka hinta oli kymmenkertanen verrattuna siihen julkiseen. Prkl. Maksoin siis 1000pesoa eli noin 20€. No, lopulta pääsin sitten kuitenkin päämäärääni eli Malapascuaan, josta sitten vuokrasin pienen bambumökkerön rannalta. Vähän palaista ja vähän bisseä, ja yhtäkkiä ei harmittanukkaa enää yhtää.

Auringonlasku Mayassa.

Thresher Cove Resort Malapascuassa.

Thresher Cove Resort Malapascuassa. Mun pieni mökkerö oli toi keskimmäinen noista kolmesta.

Thresher Cove Resort Malapascuassa.

Bambu-mökkeröstäni maksoin 400 pesoa yöltä eli noin 8€. Ja Malapascua olikin sitten aivan Boracayn vastakohta. Siellä ei ollukkaa sit oikeestaa juuri mitään muuta, ku pieniä paikallisia kauppoja ja sukellus-resortteja. Siellä kävin kerran käppäilemässä saaren ympäri, muuten aikaani vietin siellä resortissa. Uin uima-altaassa (koska rannalla kuulema melko paljon merisiilejä, ja mun kohtaaiset merisiilien kanssa on nähty), kävin sukeltamassa ja makoilin rannalla ja luin. Siinä se neljä päivää kivasti meni. Kylillä kävellessä siel tosi paljon paikallisia lapsia tuli juttelee ja kysyy nimeä, ja mistä oon kotosin. Ja lähes poikkeuksetta pienen chatin jälkeen lapset kerjäsivät rahaa. Todella ärsyttävää. Grrrr!

Malapascua

Malapascua

Malapascua

Malapascua

Sukellukset oli melko mahtavia! Paljon nähtävää. Ja kyllä, kävin kahtena päivänä sukeltamassa Monad Shoalissa, jossa kettuhaita voi nähä. Ja näinkin useita kettuhaita, kumpanakin päivänä. Jes! Myös kaikkee muuta upeutta oli nähtävillä. Itse sukelluskauppaan en ollu ollenkaa tyytyväinen. Kovin kummosia turvallisuuskriteereitä ei tuntunu olevan. Esim. multa ei meijen divemastereista kukaan kertaakaan kysyny, et paljo on ilmaa jäljellä... Briiffauksetki oli about, et nonni, tonne mennää, siellä kettuhai on. Ok. Ja sanomattakii selvää, että mitään pari-tsekkausta ei suoritettu... Ehkä ihan vähäsen toisenlaiseen turvallisuus-tasoon oon ite tottunu...Mua itteäni se nyt ei jännittäny, mie osaan pitää huolen itsestäni ja mulla on oma tietokone, mut...

Gato Island, Malapascua

Upeita Nudibrancheja

Scorpionfish, Banded Seasnake ja upeita pallokaloja.

Muutama frogfish.

Merihevoin, Nudi ja Whitetip Reefshark.

Decorator crab

Valitettavast jäi selvittämättä, että mikä tän hautakivi-asian tarina on.

Eagleray

Muutamat kettuhait

Malapascuasta sitten taas kohti Cebua. Resortista skootterilla (kuski, minä, mun reppu ja mun 20kg rinkka) reippaasti satamaan, matka-aika reilut 5 minuuttia. Satamasta ”boatylla” eli pienellä veneellä isommalle veneelle, jolla sitten Cebun puolelle Mayaan, jossa päässä sitten taas boatylla satamaan asti (siel on ajoittain niin matalat vedet laskuveden aikana, että isommat veneet ei pääse maihin asti), odotteluineen noin 1,5 tuntia. Mayan satamassa sitte taas säätö alkoi. Joo, pikkubussi lähtee heti, se ois 200 pesoa (eli 4€), ok, nainen ja kamat kyytiin. Sitten pikkubussissa, että joo, maksat sitten kahen matkan, ku sulla on noin iso rinkka. No, mitäpä luulet, että maksanko, menenpä itseasiassa isolla bussilla. Joo, vitsi vitsi, ei tartte maksaa ekstraa (edes positiivista ekstraa). Ookoo. No, pikkubussin kuskilla oli joko helvetillinen kiire himaan tai se oli todella suisidaalinen, silmiä ei voinu pitää ihan koko aikaa auki, koska muuten olisin ehkä pissannu peloissani housuun. No, matka taittukin reippahasti kolmessa tunnissa. Matkaa maksaessani kuski antokin vielä 20 pesoa takas, koska paikalliset kundit, keneen tutustuin matkalla, antoivat pahan silmän kuskille, joka turrelta yritti vedättää ylihintaa. Kundit vielä siinä sitten hommasivat mulle taksin, että pääsin turvallisesti matkaan. Jes.

Hotellille ei sitten mennykkää enää, ku kymmenisen minuttia. Kamat sinne ja kohti ostaria ja mäkkiä (kyllä, kaikki periaatteni olen jo Indonesian aikana syönyt, kirjaimellisesti syönyt mäkkärissä). Mut hei, mäkin ranet ja omenapiirakan olin ansainnu muputtamalla Malapascuassa ylihintasta mautonta pöperöä. Sanoinko jo, että ansainnu? No, jokatapauksessa ostarille suhasin jeepneyllä (joka on sellanen iso riksa, johon mahtuu parikyt ihmistä, en nyt osaa sitä mitenkä muutenka kuvailla), joka maksaa 7 pesoa (eli 15c). Ja ostarilta sitten maha täynnä mäkkiä ja kassi täynnä Body Shoppia näppärästi jeepneyllä takas hotellille. Ja, miten voikaan olla, että eipä taas menny ihan, ku Strömsössä toi paluumatka. Hyppäsin samannumeroiseen jeepneyyn, ku ostarille mentäessä, ”ajaahan se samaa reittiä takas”. Ja turha siinä alkaa mitään keltään kysymään. Vaikee itseasiassa sanoa, että ajoko (mun mielest ei), mut enhän minä ainakaa sitä tunnistanu, että missä mun olis pois pitäny jäädä (ja sehän pysähty siinä hotellin pääovilla lähtiessä...), joten ajelin reteesti päätepysäkille. Tuleehan se sieltä sit takas samaa reittiä. Vai tuleeko? Ei, ei tuu. Kuski mua ohjeisti nousemaan toiseen jeepneyyn, ”toi menee sinne”. No tulee varmaan yllätyksenä, ku sanon, että eipä menny. Lopulta vielä kahta jeepney-ajelua rikkaampana ja puoltoista tuntia myöhemmin olin takas hotellilla. Että sellanen Cebu-sightseeing siinä illan iloks ja ratoks.

Jeesustelu on lähteny vähän hanskasta Filippiineillä...

Cebusta ei mulla tosiaan oo kauheest mitään sanottavaa, koska enpä siellä juuri mitään nähny tai tehny. Kaupunki oli, ku Manila pienessä koossa. Ja olin tosiaan vaa Cebu Cityssä. Mut eipä se paikka mua kauheest saanu vakuutettua, että siellä olis mitään lisätutustumisen arvosta. Cebusta sitten matka jatku lentäen Palawaniin.

Iloisena taas lentokentällä lentoa oottamassa. Miten musta tuntuu, että jäkitän koko ajan jossain oottamassa jotain menopeliä...

Ja tuosta sitten kohti Palawania!