Päivä Fort Kochissa vaihtui aamuksi Goalla

Koneessa sain nukuttua pätkissä koko matkan eli nelisen tuntia. Tuskalla ja vaivalla silti sain silmät auki Intiassa. Eipä oo taas hetkeen väsyttäny noin paljoa... Kochin kentällä sitten tapasin aussi-kundi Jacobin, jonka kanssa mentiin bussilla kentältä Fort Kochiin. Jacobin kanssa päivä Fort Kochissa sujukin mukavasti ja nopeesti.

Tällanen upeus myös löyty. LOL. Mun kämppis Indoissa oli siis englantilainen kundi nimeltä David Hall.

Jacobilla oli suunnitelmissa jäädä Fort Kochiin muutamaks päiväks, mut päätti sit kuitenki, että lähtee sittenki samana iltana yöjunalla Goalle. Aamupalan jälkeen alettiinki sit säätää Jacobille junalippua, joka osottautuki yllättävän helpoks. Valitettavasti ei saatu Jacobille lippua samaan junaan, millä mie menin, mutta saatiin lippu kuitenkin tuntia myöhemmin lähtevään junaan. Ja alle tunnin säädöllä. Joskus se Intia yllättää näinki päin.

Fort Kochin katuja. Rauhallista oli.

Puoti Kort Kochissa.

Fort Kochi

Rättiä ja menopeliä. Upee bussi, mahtaa olla melkonen kyyti... Fort Kochi.

Saatiin onneks jättää meijen rinkat (ja Jacobin kitara) meijen aamupala-kahvilaan, joten liikuttuminen ympäriinsä oli huomattavasti miellyttävämpää, ku rinkkoja kantaen. Käytiin turreilemassa ympäri Fort Kochia, joka olikin otettu muutamassa tunnissa täysin haltuun. Kaikki tapaamamme ihmiset oli tosi ystävällisiä ja avuliaita. Kusetukseen ei törmätty, ku yhen riksakuskin muodossa (jolle jouduin totee, et nyt hei pliiz!). Ihmiset oli tosi kiinnostuneita meistä, ja kaikkialla, mis oltiin paikalliset tuli kyselee. Mut kaikki siis hyvin ystävällisiä ja aidosti vaa kiinnostunu valkosesta ihmisestä. Niin kaikki kaupustelijat, kadunmiehet, ku juna-aseman vartijatkin. Ja kuuma ja hiostava siel oli. Kosteusprosentti saleen jotain tuhat. Todella oli kuuma, kostea, hikinen!

Turret pönöttää, Fort Kochi.

Nää on siis ne Chinese Fishing Nets, Fort Kochin kuuluisin nähtävyys.

Päivällisen jälkeen otettiin riksa juna-asemalle. Kesken kyydityksen alkoki yhtäkkiä tulla vettä taivaan täydeltä! Sadekausi on ohi, mut kuulema sillon tällön marraskuussa monsuuni saattaa viel vähän näyttäytyä. Sade ei ois muutoin kauhees häirinny, mut kivasti sieltä riksan katolta tippu about sata litraa vettä mun päälle sillai, että mun vasen puoli oli litimärkä. Oikea puoli säily kuivana. Mut viilenipä ilma sateen asniosta niin, ettei tullu junassa kuuma. Päinvastoin, mul oli ajoittain kylmä, ja jouduin käpertymään silkkimakuupussiini sisälle. Ja matkustinhan kuitenki halvimmassa ilmastoimattomassa sleeper-luokassa.  Kolmentoista tuntinen junamatka Goalle makso 471₹ eli noin 6,50€. Nukahin jo ennen lipuntarkastusta, ja tarkastaja joutu herättää mut. Lippujen tarkastuksen jälkeen nukahin uudestaaan välittömästi ja nukuin, ku tukki siihen asti, että juna saapu Goalle. Taisin olla ohuesti unen tarpeessa... Vaikkakin jaoin sänkyni mun repun JA rinkan kans. Yleensä tuuppaan rinkan vaa alimman sängyn alle säilöön, mut sehän ei nyt käyny, koska koko junan lattia lainehti kuravedestä, enkä todella halunnu kokeilla, että kestääkö mun rinkansuojus sitä, että se makaa 13 tuntia kuravesilätäkössä.

Junassa matkalla Goalle. Sleeper Class.

Goalla sitten juna saapu Margaoon. Ja mikä helpotus oli, ku Goalla ilma oli lämmintä joo, mut ei hiostavaa! Täydellistä! Sieltä Margaon juna-asemalta sitte riksalla Margaon bussiasemalle. Sieltä bussilla Panjimiin, josta toisella bussilla Mapusaan. Mapusasta vielä yhellä bussilla Anjunaan, josta nupiks sitten vielä moottoripyörätaksilla Vagatoriin. Matkaan meni reilut 3 tuntia ja makso tosiaan vähän reilut 3€. Sit tuttuun Srihin taloks. Majotuin tässä samassa paikassa viime vuonnaki, ja rakastuin tähän paikkaan! Joten tänne sitte tulinki täl kertaa suoraa. Ystäväni Tiina (joka on ollu ajansäästämiseks jo useemman kuukauden tääl Intiassa) kivasti tän Srin omistajalle Richardille ilmotti, että oon tulossa, joten mua tiedettiin oottaa. Ja huoneki oli laadittu jo valmiiks. Ja sama ihana huone, mikä mul edelliskerrallaki oli. Tääl on ihmisen hyvä. Sitten vähän aamupalaa, chaita, suihkutteluhommia ja kamojen purkaminen (eli levittäminen ympäri huushollia). Sitte suihkun raikkaana puhtaissa vaatteissa ansaittua chillailua ja siihen koko loppuelämä aikaa.

Mun huone <3 Sri, Vagator.

Nyt on ihmisen hyvä. Nyt alkaa ansaittu chillaus. Näihin kuviin, näihin tunnelmiin. Sri Bar, Vagator.

 

Ensi kertaan Filippiinit!

Palawanista palatessani jouduin ikävästi menemään yöks hostelliin, koska Johnin veljellä oli paha dengue, ja John joutu olemaan vanhempiensa luona. Ikävää sairastaa sillai, et se vaikuttaa mun lomaan. En arvosta. No, taksilla (5€) hostelliin yöks (6€). Seuraavana aamuna John tuli mut hakemaan. Sit Johnin luona yötä (olin yksin, koska John joutu yöks palaamaan vanhemmilleen) ja tavaroiden pakkausta, ahdistusta tavaroiden pakkaamisesta. Miten oliki taas niin haastavaa tehdä päätöksiä, että mitä mukaan, mikä joutaa jäädä?! Lopulta sitten pakkasin "vaa" "tarpeelliset", joka osottautu lentokentällä, että pakkasin "vaa" 17,5:n kilon eestä "pelkästään tarpellista tavaraa". Mun toinen nimi lienee "travelling light". NOT!

Aamulla John siis ihanasti (John on yks maailman ihanimmista ihmisistä, ketä oon koskaan tavannu, tää on fakta!) tuli takas Manilaan ja vei mut lentokentälle. Ja taas se helvetin seittemän kilsan matka otti yli kolme varttia! Huima tuntinopeus. Yritin myös Johnille työntää edes jotain bensarahaa (kaikista reissuista ja mun hakemisista ja viemisistä), mut John siis melkein suuttu, ku rahaa tarjosin...  Lupasinki, et ens kerralla sitte, ku Manilaan tuun, me syödään ja juodaan herroiks, ja mun piikkin!

Yleisesti ottaen Filippiinit ei siis todella ollu niin halpa maa, mitä jotenki tosi moni on hehkuttanu. Indonesia oli selkeesti halvempi, ku Filippiinit. Lisäks ruoka oli shaibaa. Palawan oli ainut paikkaa, jossa olen syöny hyvää ruokaa koko kuukauden aikana. Muualla ruoka on ollu melkosta kuraa. Mautonta ja tylsää. 

Filippiinien lentokentät on ollu heittämällä paskimmat kentät, joissa olen persettäni istuttanu. Vessat aika usein siivottomia, ja harvalla kentällä vessanpöntöissä on edes niitä muovi-istuinosa-asioita. Mitähän nyt Filippiinit? Ja röökikopit on ollu aika usein jonku kahvilan yhteydessä, josta on pakko ostaa jotain (ja "jotain" on yleensä vähintää 3€:n hintanen kahvi), jotta voi röpsyttää. En arvosta.

Filippiiniläiset ihmiset on pääasiassa ollu tosi ystävällisiä ja auttavaisia. Silti mun on pakko sanoa, että tykkään silti indonesialaisista enemmän. Ja indonesisalaiset hymyilee huomattavasti enemmän, ku filippiiniläiset. Ja ihmiset on Indoissa kauniinpia. Fakta-tieto.

Ällöttävän paljon Filippiineillä joka paikassa myös näkee vanhoja länkkäri-ukkoja nuorten ja sirpsakoiden filippiina-typyköiden kans. Yäks. Yäks on lisäks se, että savu Indonesiasta (Borneolla poltetttin sademetsää palmuöljy-plantaaseille tilaa tehdäkseen, ja palot lähti hanskasta) saavutti myös Filippiinit. Palawanilla (missä just sillon olin), oli myös savua. Ei niin paljoa, että se haittais hengittämistä tai mitään sellasta, mut blokkas hyvin maisemat merellä. Paikalliset kerto, että Etelä-Filippiineillä tilanne on pahempi, että joissain osissa sielläki joutuu käyttää hengityssuojainta. Sademetsien paloista uutisoitiin Filippiineillä laajasti.

Kuukaus Filippiineillä ei riittäny mihinkä. Ei kerrassaan. Tuntu, että sai olla koko ajan reissaamas paikasta toiseen. Välimatkat oli pitkiä ja vaivalloisia. Mut kylläkin matkaamisen arvosia. Enemmän vaa ois pitäny olla aikaa joka paikassa hengailla, ni ei ois ollu niin tuli perseen alla koko ajan. Mut ens kerralla sitten. Ja ehdottomasti Filippiinit teki sellasen vaikutuksen, että tää ei missään nimessä jääny viimiseks kerraks tossa maassa.

Manilasta sitten yöks Kuala Lumpurin lentokentälle. Ja kyllä, sille paskemmalle, jossa ei ole ihmiselle tarjolla nukkumapaikkaa. Eli samoilla silmillä sitten Intian lennolle. Sitäpä olin just vailla. Manilan lentokentällä ei tietty myöskää ollu ilmastointia?! Siis wtf, lentokenttä ilman ilmastointia? Kuala Lumpurissa sen sijaan oli ilmastointi. Ja se oli muuten täysillä. Miks aina ilmastoinnin on oltava täysillä? Yhyy. Reilut yheksän tuntii maleksin siellä, kunnes oli aika liikuttua Intian koneeseen. Uni tuliki välittömästi, ku kone oli ilmassa.

Kuala Lumpurin kenttä. Ei ihan Sama Sama Reggaebar...

 

Palawan

Puerto Princesaan laskeuduttuani suoraan minibussiin ja kohti El Nidoa. 6 tuntia. Kartalta katsottuna oli must ehkä max kahen tunnin matka. Jännä, että en vaan koskaan opi, että Aasiassa kaikkien välimatkojen taittaminen kestää aina paljon pidempää, mitä kuvittelis...

Yhden päivän El Nidossa pyhitin sukellukselle. Jälkeenpäin harmitti, että kävin tekemäs vaan sen kolme sukellusta, olis ehdottomasti putäny sukeltaa viel toinen samanlainen setti! Mut se sukelluspäivä oli kyl kerrassaan upeutta! Mulla oli oma yksityinen divemaster, joten kaikki sukellukset oli yli tunnin settejä ja sain kaikessa rauhassa kikkailla ja ottaa kuvia. Sukellusten väleillä käytiin kaikissa upeissa paikoissa, muun muassa pienillä rannoilla ja muutamassa laguunissa. Yhessä laguuni-paikassa me vuokrattiin kanootit (150 pesoa per naama) ja melottiin siel laguunissa sisällä.

Näissä maisemissa kelpas sukellella.

Muutama kalanen.

El Nidossa oli tosi kauniita koralleja. Ja äkäsiä anemone fishejä.

Nähtävää oli paljon. Laidasta laitaan.

Kuin upeita oli noi Orangutan crabsit?! En oo noit nähny koskaa aikasemmin! Mahtavuutta!

En tiije, oonko koskaa maininnu, mut Cuttlefish on todella yks mun kaikkien aikojen suosikeista. El Nidosta niit nähtii viis tai kuus. Noihin upeuksiin en kyllästy ikinä.

Boxfish härnäs mureenaa. Upeeta viihdettä.

Napolean Wrasse ja Hawksbill Turtle.

Muuten El Nidossa pyörin kylillä, kävin syömäs enkä oikeestaa tehny juuri mitää muuta. Jotenki alko olla jo hirvee sosiaalinen ähky hengaamisesta kaikkien ihmisten kanssa... Halusin olla yksin ja lukee ja kertakaikkiaan vaan olla olematta tekemisissä ihmisten kanssa. El Nido oli kiva pieni ja melko rauhallinen kylä kauniiden maisemien kehystämänä. Ainut iso miinus oli se, että se El Nidon pääranta oli tosi likanen, eikä mieleenikään olis tullu sinne mennä lekottelemaan saati uimaan.

El Nido

El Nidon ranta, harmillisesti ei kaunein mahollinen.

El Nido

Upee Sprite-pulloista rakennettu joulukuusi ja upeit menopelejä, El Nido.

El Nidosta Port Bartoniin matka kesti minibussilla viitisen tuntia. Viimiset reilut 20 kilometriä oli melkosa Jurassic Park-tietä, eikä meijen tullessa tie kuulema ollu edes huonossa kunnossa...

Port Barton on tosi pieni paikka, joka on vielä lähes täysin säästyny turistoitumisen kirolta. Pieniä ravintoloita ja yks baari koko kylässä. Ja sit yks paikallinen karaoke-baari ehkä 10 minuutin ajomatkan päässä itse kylästä. Sähköt siellä toimi vaan kello 17-24-välisenä aikana. Mut mitäpä sähköillä tekeekään, kun on sellasessa paikassa. Yhtenä iltana käytiin siellä paikallisessa karaoke-baarissa menoa ihmettelemässä, muuten päivät kulu riippumatossa ja rannalla chillaten. Oli ihanaa, ku ei tarttenu tehä mitään ja siihen oli koko päivä aikaa.

 

Majapaikka Port Bartonissa. Ei valittamista.

Port Barton

Port Barton

Port Barton

Port Barton

Port Barton

 

Kusinero, lolllollolooll.

 

Täyskuu Port Bartonissa.

Käytiin vähän paikallisessa karaoke-baarissa.

 

Port Barton

Port Barton

Majapaikassa Port Bartonissa.

Sukeltamassa kävin parina päivänä. Oli ihan jees päivät, joskin (krokotiilikalaa lukuunottamatta) sukellukset ei mitään kummosia siellä olleet. Ja ei sillä, että nyt alkasin leijuu, mut joo, mie bongasin molemmat krokotiilikalat. Yks sukelluksista tehtiin hylylle, jossa näkyvyys oli metrin verran. Oli vähintään mielenkiintosta. Näkyvyyttä ei parantanu se, että sukellustoveri pöllytti pohjasta hiekkaa, minkä kerkes. Grrr.

Anemonefisuja ja Cleaner shrimp.

Nudit

Krokotiilikala. On upee otus!

Nemo (ja muutama rapu) löydetty! (taas)

Muutama meritähti

Krokotiilikala-vauva.

Pallokalaa on siinä monenlaista.

Mureena, Pipefish, Stonefish ja Ribbontail Stingray.

Hylky ja Batfish.

Green Turtle

Tää onkin sitte mun vika sukellus taas hetkeen. Saddle Pufferfish ja Trumpetfish.  Näihin kuviin, näihin tunnelmiin.

Lounastauko...

...Paikassa nimeltä German Island.

Port Bartonista sitten Puerto Princesan lentokentälle, josta takasin Manilaan muutamaks viimeseks päiväks. Matkalla Puerto Princesaan meijen minibussi ajo kolarin. Siinä ei mitää kerenny edes tajuu, yhtäkkiä vaa näki, et muovinpalasia lenteli ilmassa. Skootteri oli yrittäny ohittaa edellä ajavan auton, muttei ollu ihan kerenny, vaa kuski ajo pahki meijen minibussin sivupeiliä, jonka jälkeen skootterikuski oli menettäny skootterin hallinan ja ne kaatus. Oli melko rajun näköstä hommaa, ku se skootteri makas puolittain henkilöauton alla ja skoottorilla ajaneet miehet makas verissäpäin maassa. Ja molemmat ilman kypärää tietenki. Onni onnettomuudessa oli, että tää kolari tapahtu aivan lääkäriklinikan edessä, joten apu oli lähellä. Meille siinä minibussissa olleille ei käyny siis kuinkaan, eikä niitä lenteleviä muovinpalasia lukuunottamatta ois ees tajunnu, että jotain kävi.

Pahan mielen kolari.

Puerto Princesas lentokentällä sitten kuutisen tuntia ajantappamista. Lento Manilaan oli yli 2,5 tuntia myöhäs, ja Puerto Princesan kentäl ei ollu kyl yhtään mitään viihdykettä ihmiselle tarjota. Ei kerrassaan mitään. 

Harvassa paikassa Filippiineillä on pöntössä sitä muovisuojusta. Oi miksei?!