Kiina (lähes) paketissa ja kohti uusia kokemuksia

Vikoina Pekingin päivinä syötiin lisää vihree tee-jäätelöö, hengailtii, shoppailtii ja käytii lopulta myös tsekkaamas Taivallisen rauhan aukio ja Kielletty kaupunki (ei kuitenki menty sinne varsinaiseen temppelimuseoon sisään, koska niin paljoa ei napostellu). Ollaan myös vähän juotu kaljaa ja pidetty kivaa. 

 

Minttusuklaatequila & Brain damage

Taivaallisen rauhan aukio

Taivaallisen rauhan aukio

Taivaallisen rauhan aukio

Sateenvarjo-hattu. Ehkä hitti kohta jo Suomessakin?

Taivaallisen rauhan aukio

Kielletyn kaupungin portti

Kielletyn kaupungin portti

Yli mun ymmärryksen meni myös se, että aina toisinaan näki erilaisia sotilasrykmenttejä, joissa oli mukana muuta kundi siviilivaatteissa?! Mietittiin, että ovatko vaan menny marssijoukun jatkeeks, vai loppuks Kiinan armeijalta uniformut... Mut ninku nyt, et yks on uniformussa tollasen oikeen aurinkovarjon alla, muut pönöttää sateenvarjojen kanssa siviilivaatteissa, mistä on kyse? 

 

Ok.

Temppelimuseon (eli varsinaisen muisen kielletyn kaupungin portti)

Vikana yhteisenä iltana oliki sellaset läksiäisbileet, että oksat pois. Eikä niistä sen enempää. Sen voin kertoo, et ihan heti ei tartte uudestaan lähtä ulos sillä lailla riekkumaan. Mut siis kivaa oli, ei siinä.

Kaljatorni. Nuin siitä ekat tuopit tytöille.

Kaljatorni. Vois sanoo, et klassikko.

Laura ja Leo.

Kiinalainen vodka. Oli tehty ehkä polttoöljystä.

Siitä se varsinainen ajatus sitten taas Sanlitunilla ja Mojito Manissa lähti... LOL.

...Ja leikkaus seuraavaan aamun. Ei enää yhtään lollita.

Pekingistä Laura suori Hong Kongiin, minä Dondangiin. Kivasti pääsin tosiaan yöjunalla (14h) ja istumapaikalla, koska kaikki makuupaikat oli myyty. Ei muuten napostellu ajatus siitä junamatkasta. Ja voin muuten kertoo, ettei napostelun määrä lisääntyny matkaa suorittaessa. Oli aivan kamalaa huomenta koko matka. Sain nukuttuu ehkä kolme tuntii, ja senki pätkissä. 

Junan vessa kiinalaisittain.

  Dandongissa olin aamulla, ja aloin sit heti säätää mun Pohjois-Korean-reissu-asioita. Se alkoki sillai kivasti, että en saanu rahaa MISTÄÄN automaatista MILLÄÄN mun luottokortilla. Onhan siitä ollu puhetta, että mulla on kuitenki NELJÄ luottokorttia. Aluks lähinnä ärsytti, sit alko vitutus, mut lopulta, ku seitsemäs ATM sano, että rahaa ei tipu, alko ohut pelko hiipiä: mitäs vittua nyt? No, kävin tässä välissä matkatoimistossa hoitamassa mun Pohjois-Korean viisumi-asiaa, ja samalla kerroin tilanteen matkatoimiston virkailija-herralle. Hän sitten kysy, että haluunko, et se lähtee pankkeihin mun kanssa tätä asiaa toimittamaan? Katri 32v. Ekaa kertaa ulkomailla: ”joo, haluan”. Eihän sitä rahaa irronnu sittekä vielä kahesta ekasta paikasta. Onneks saatii (siis nimenomaan ME saatiin) pankkivirkailijan kanssa selvitettyä, että vika lienee niissä automaateissa, että ne ei osaa lukea ulkomaalaisten korttien siruja(?!) ja meijet ohjattiin Bank of Chinaan. Itku meinas tulla, ku automaatti alko syytää rahaa. Itku ilosta.

Mut hetkellinen häsis siis selätetty, ja muutenkin asiat varmistettu: huomenna aamulla lähtö Pohjois-Koreaan. Valehtelisin, jos väittäisin, ettei yhtää jännitä, mut ei oikeesti mitenkä erityisesti. Olen myös ihan mielissäni siitä, että Kiinan osio alkaa olla taputeltu. Vaikkakaan mitään rantalomailua ei liene seuraavatkaan neljä päivää...

Dandong

Dandong

Dandong

Friendship Bridge Kiinan ja Pohjois-Korean välillä

Friendship Bridge Kiinan ja Pohjois-Korean välillä. Joen toisella puolella on Pohjois-Korea.

Mites, onko vaa mun mielest aavistuksen homoeroottinen tää patsas tässä sillan puistossa???

Friendship Bridge Kiinan ja Pohjois-Korean välillä. Joen toisella puolella on Pohjois-Korea. Vasemmalla junasilta, oikealla kävelysilta, joka ei tosin mee, ku puolväliin. En maksanu yli kolmee euroo siitä, että tonne olis päässy kävelee. Toisella puolella näkyy myös maailmanpyörä, jos tosi tarkast kattoo. Kaikki varmaa yllättyy, ku kerron, että se ei pyöriny...

Tässä huvitti lähinnä se, että tää viitta osotti suoraa joen yli...

Ystävyyssillan puisto.

Kiinalaisilla on myös ollu ihan valtavan suuri tarve ottaa meistä valokuvia. Koko ajan ja kaikkialla. Koska intialaisilla on aivan sama tarve, luulis, että oon jo tottunu siihen, mut ei. Ei kai siihen totu koskaan. Ja varsinka, ku en tosiaan ymmärrä, et miks?! Paitsi toki haluavat ikuistaa valkoiset jättiläiset, mut silti. MIKS?!

Kiinalaisilla on myös kova tarve syljeskellä joka paikkaan, koko ajan. Tupakanpolton suhteen on sama tarve. Rössyttää pitää koko ajan, kaikkialla. Kaikki kiellot em. asioiden suhteen kiinalaisethan kokevat ainoastaan ohjeellisina, esim. yöjunassa voi aivan siinä omalla paikalla tupakaksi pistää, jos ei jaksa tupakkapaikalle mennä. Hmm. Ajoittain sitä arvostaa suomalaisten lähes sokeeta tottelavaisuutta yllättävänkin paljon.

Kiinalaisilla on muutenkin must muutamii hiukan eriskummallisia asioita meneillään. Kuten se, että suurimmalla osalla lapsia (siis sanotaa nyt kaks vuotiaita ja alle) on housuissa reikä haaroissa. Siis niin iso reikä, et niillä on enemmänki kaks lahjetta kiinni toisissaa vyötärönauhalla. Kuulemma siks, koska lapset kusee ja paskoo koko ajan, ni helpompi noin, ku ei tartte olla koko aikaa housuja riisumassa. WTF kiinalaiset?!

Ja siis varmaa on miljoona muutaki asiaa, jota voin mainita, mut tuntuu, et koko ajan näkee kaikkee. Siis KAIKKEE, et jotenki kaikkeen ei voi kauheest edes reagoida, tai lähtis äkkii leuat sijoiltaan... Surullista on se, kuinka eriarvoisessa asemassa ihmiset on keskenään. Kerjäläisiä on joka paikassa, ja suurimpaan osaan alikulkutunneleista on rakennettu ihmisten selkeesti vakituisia nukkumapaikkoja. Ajoittain ei voi käsittää.

Kokonaisuudessaan Kiina (tai siis Peking ja se hyvin vähä muuta, mitä oon ehtiny näkee) on ollu musta kiva kokea, mutta ei oo tehny muhun mitään mainittavan lähtemätöntä vaikutusta. Onhan tää siis käsittämätöntä, että esim. Pekingissä asuu melkein neljä kertaa sen verran ihmisiä, ku koko Suomessa, eikä tota Pekingin kokoa myöskään voi edes ymmärtää. Ja varmasti on Kiina myös kovin erilainen eri paikoissa, mutta...