Kun minä kotoani läksin: Kaks kuukautta Vashistissa

Eka ilta Vashistissa sujukin iloisten jälleennäkemisten merkeissä! Käytiin heti kotiuduttuamme porukalla syömässä (ja juomassa). Ja vähän salmariakin on maistettu! Oli ihanaa ja aika ottaa rennosti.

Valitettavasti tää tais olla ainut kuva jälkipolville siitä illasta.

Melkein heti meijen saavuttua Manalissa alko kolmepäiväset festarit. Itsehän kykenin paikalle vasta sillon kolmantena päivänä, ku jotenki oli ollu niin kauheen rankkaa kaikki reissaaminen... Mut joka tapauksessa! Kivat oli festit!

Vashisth ja pose-hommia. Roopella on myös uus paikallinen hattu.

Muuten Roopen loppuaika (reilu viikko) me sitten hengailtiin päivät (ja illat), syötiin hyvin ja vähän kaljoteltiin. Käytiin myös vähän turreilemassa ympäri Manalia ja Vashistia. Lopulta sitten koitti se päivä, jolloin Roope joutu lähtemään kohti kotia, yhyy. Mut mie jäin siltä erää Vashistiin.

Turreilua Manalissa.

Temppeli-hommia sun muuta Manalissa.

Vashistissa me asuttiin guesthousessa, ihan siinä kylän ytimessä. Eka kuukaus meni aika lailla vaa levon kannalta. Ihan, ku oisin aiemmin mitää kovin rankkaa duunia tehny, mut kuitenki... Vashistissa oltiin heinäkuun alkuun asti, kunnes alko sit kyllästyttämään, ja päätettiin, että pakataan tavarat laatikoihin, rinkka selkään ja vähän uusia kuvioita. Sillon lähdettiin siis sitten kohti Dharamsalaa. Muuten siihen asti eleltiin Vashistissa, käytiin pari kertaa Naggarissa ja kerran Pulgassa. Muuten mie neuloin ja virkkasin. Ja luin paljon. Käytii kävelyillä metsässä. Ihanaa, et oli vaa aikaa tehä kaikkii juttuja rauhassa.

Meijen huone Vashistissa.

Vashisth

Liikenne (myös) täällä Vashisth-Manali-akselilla on jotain aivan järkyttävää. Olis kiva esimerkiks Vashistista kävellä Manaliin, mut sitähän ei voi ihminen tehä tulematta hulluks. Koska menee hermot ja kuulo. En oo varma, kumpi ekana. Puhumattakaan siitä, ku et kävelee New Manalista Old Manaliin. Oh god. Ja siis se kolmen kilsan matka Vashistista Manaliin on parhaimmillaan tosiaan ottanu riksalla 45 minuuttia. Kyllä, 45 minuuttia.

Vashistissa myös kun päivänä yhtenä joku kyläläinen kuoli, niin lähes kaikki kaupat ja ravintolat oliki sit sen päivän suurimmaks osaks kiinni, ku jengit lähti valmistelemaan niitä hautajaisia. Jotka oli siis asap samana päivänä. Ruumis poltettiin jonkunlaisessa kokossa siinä joenvartta vähän alempana. Intiassa (tai ainakin täällä Himalajalla) on myös tapana, että mikäli joku vanhempi sukulainen kuolee, suvun nuoremmat pojat ja miehet ajelee päänsä kaljuksi.

Vashisth

Herkkuja!

Ja lisää herkkuja!

Aina välil tuli vähän vettä...

Pulgassa käytiin kerran. Pulga on ihana pikku-kylä ihan Parvati Valleyn perukoilla. Meillä kesti sinne mennä prätkällä pysähdyksineen kaikkineen nelisen tuntia. Vikat noin puol tuntia Pulgaan pitää kävellä, eli siellä ei ole, eikä sinne mene mitään moottorisoituja ajovälineitä. Se on ihanaa lepoa korville ja sielulle. Ainoastaan hevosia on painavien tavaoiden kuljetteluun. Pulga on kyl kerrassaan viehättävä kylä! Siel on myös ihana metsä, nimeltään Fairy Forest. Ja hyvää ruokaa.

Ihana Pulga

Pulga

Fairy Forest, Pulga.

No, Pulgasta kun oltiin sitten lähössä takasin Vashistiin, niin käytiin siinä Kasolissa matkan varrella moikkaamas frendejä. Alkuillasta sitten lähettiin ajelemaan viel takasin Vashistiin, niin Monun prätkä oli eri mieltä, ja meijen ajo tyssäs jonnekki Jarin (kyllä, täällä on kylä nimeltä Jari) lähelle, ku se moottoripyörä ei vaan startannu. No, kaiken järkyttävän säädön päätteeks se prätkä jäi sinne tienpäälle ja me itse palattiin Kasoliin yöks. Seuraavana päivänä sitten palattiin prätkän luo, ja prätkä ja me lähettiin lava-autolla Kulluun, jossa prätkä meni korjaukseen. No, Kullussa pyörä "korjattiin", sillä seuraamuksella, että ajettin joku reilu vartti, ja pyörä levis taas. Sitte siellä jossain Kullun maantien varressa sadetta pidettiin jossain puiden alla parti tuntia, että korjaaja ehti saapua paikalle ja fiksata pyörän taas. Hohhoijjaa. Lopulta päästiin siis perillekkin. Läpimärkinä tietty.

Pyörä absolut.

Pyörä matkustaa lava-auton kyydissä.

Ei muuten ihan hirveest naurattanu kökkiä puiden alla sadetta pitämässä. Puut ei meinaan kauheen hyvin pitäny sadetta.

Naggarissa me käytiin useamman kerran päiväreissuilla. Naggariin onneks ei kestäny Vashtista ku reilut puol tuntia prätkällä. Naggarissa asuu myös meijen ystäväpariskunta, ni heidän luonaan käytiin myös jokusia kertoja kyläilemässä.