Vashistista sitten päätettiin lähteä vähän seikkailemaan, koska alko kyllästyttää kökkiminen yhessä ja samassa paikassa. Lähteissämme meijen huone guesthouseen jäi aivan varmasti siistimpään kuntoon, kun meijen muuttaessa siihen. Vessa ainaski aivan salettiin. No, jokatpauksessa, meijen seikkailun ensimmäinen kohde oli Dharamshala. Sinne lähteminen suoritettiin niin, että ekaks mentiin Vashistista taksilla Kulluun ja vietiin meijen pakattu omaisuus Monun porukoille. Monun porukoilta sitten illalla riksalla tienposkeen bussia odottamaan. Dharamshalan yöbussi meidät siitä kivasti pokimikin sitten klo 20.45 mukaansa ja matka saattoi alkaa. Ja siis todella, matkatoimisto, josta oltiin ostettu ne bussiliput, anto meille sen meijen bussin rekisterinumeron, ja kerto, että sitte, ku sieltä tulee sieltä tieltä se bussi, ni pysäyttäkää se. Jep jep. Siellä sitten tienposkessa bongailtiin bussien rekkareita...
Ajoittain sillä matkalla oli niin kova sumu, että eteensä ei nähny. Mut sehän ei toki estäny bussia suhaamasta TÄYSIÄ eteenpäin. Ja todella niin täysiä piti mennä, että luvatun klo 5.30 sijasta, saavuimmekin MacLeod Ganjiin, joka on bussin päätepysäkki) jo klo 4. Ja arvatenkin vettä sato. No, jokusen mietintähetken jälkeen päädyimme jakamaan ylihintasen taksin (300₹) kiukuttelevan ja keuhkojaan aggressiivisesti ulos rykivän israelilaisen kundin kanssa ja lähettiin Dharamkotiin kokeilemaan onnea, josko joku majotus löytys. No, Dharamkotissa sitten todettiin, että sen lisäks, että siel sato, siel oli myös sysipimeetä, koska sähköt oli poikki. Melkein tunti me epätoivoisina siellä eestaas Dharamkotissa käveltiin ja elonmerkkejä etsittiin, kunnes löydettiin yks kännäävä intialainen pariskunta, joista sitten rouvashenkilö kävi ystävällisesti herättämässä hotellin respan, ja me sattiin katto päänpäälle. Voin kertoo, että tuntu taivaalliselta painaa pää tyynyyn just sillon. No, olihan sillä lystillä hintansa, ku huone oli 1000₹/yö, ja me kerettiin nukkuu alle 5 tuntii ennen uloskirjausta. Hyvät viis tuntii.
Dharmankotissa muutettiin siitä sitten toiseen mestaan, jossa oltiin jokusia öitä, ja sieltä sitten siirryttiin Bhagsuun majaa pitämään. Yhtenä päivänä käytiin turreilemassa ja pyörimässä McLeod Ganjissa. Käytiin Dalai Laman temppelissä ja tsekkaamassa Herran kotitalo, ei ollu kotona. Itsehän oon tosiaan ollu Dharamshalassa aiemminki, vähän reilu neljä vuotta ennen tätä reissu. Ja silloinhan me nähtiin Dalai Lama. Okei, vilkutteli ohiajavasta autosta, mut elävänä ja muutaman metrin päässä vilkutteli autosta.
Norbuliga Institutessa käytiin päiväretkellä. Retki kesti kaikkineen jotain kuus tuntia. Me käveltiin Bhagsusta McLeod Ganjiin (jotain 3km), josta sitten otettiin jaettu jeeppi Dharamshalaan (15₹, 15-20min), ja sitten Dharamshalasta otettiin bussi (7₹ noin 30-40min), ja sitten sieltäjostain bussipysäkiltä käveltiin jonkun vartin verran sinne Norbulinga Insitutelle. Sinne makso 50₹ sisään (20₹ paikallisilta ja tiibetiläisiltä), ja se paikka on kyl kerrassaan viehättävä. Siel on kaikkee buddhalaista temppelii, käsityöpajoja, käistyömyymälöitä, ravintolaa, kahvilaa... Norbulinga Institute on saanu nimensä Lhasassa sijaistevan kesäpalatsin mukaan.
Muuten me vietettiin aikaa siellä Dharamkot-Bhagsu-akselilla. Käytiin metsässä kävelemässä, istuskeltiin kahviloissa ja satesina päivinä pelttiin korttia ja jatsia. JA siis vettähän sato ihan järkyttäviä määriä! Ilma oli koko ajan kosteudesta väärällään. Pyykeissä kesti kolme päivää kuivua, ja siltikin ne jäi sellaseks nihkeen tuntuseks. Kaikenkaikkiaan me oltiin siis vajaa kaks viikkoa tolla Dharamshalan reissulla. Oltas varmaan viihdytty pidempäänki, mut ku sato koko ajan ja joka päivä, ne siin ei kauheest innostanu millekkä alkaa ja samoissa kahviloissaki istuskelu alko jossain vaiheessa tympiä. No, sieltä me sitten sateen keskeltä suunnattiin seuraavaks aurinkoiseen Parvati Valleyhin!
 |
| Dharamkot |
 |
| Upper Bhagsu ja Upper Dharamkot |
Ajoittain sillä matkalla oli niin kova sumu, että eteensä ei nähny. Mut sehän ei toki estäny bussia suhaamasta TÄYSIÄ eteenpäin. Ja todella niin täysiä piti mennä, että luvatun klo 5.30 sijasta, saavuimmekin MacLeod Ganjiin, joka on bussin päätepysäkki) jo klo 4. Ja arvatenkin vettä sato. No, jokusen mietintähetken jälkeen päädyimme jakamaan ylihintasen taksin (300₹) kiukuttelevan ja keuhkojaan aggressiivisesti ulos rykivän israelilaisen kundin kanssa ja lähettiin Dharamkotiin kokeilemaan onnea, josko joku majotus löytys. No, Dharamkotissa sitten todettiin, että sen lisäks, että siel sato, siel oli myös sysipimeetä, koska sähköt oli poikki. Melkein tunti me epätoivoisina siellä eestaas Dharamkotissa käveltiin ja elonmerkkejä etsittiin, kunnes löydettiin yks kännäävä intialainen pariskunta, joista sitten rouvashenkilö kävi ystävällisesti herättämässä hotellin respan, ja me sattiin katto päänpäälle. Voin kertoo, että tuntu taivaalliselta painaa pää tyynyyn just sillon. No, olihan sillä lystillä hintansa, ku huone oli 1000₹/yö, ja me kerettiin nukkuu alle 5 tuntii ennen uloskirjausta. Hyvät viis tuntii.
 |
| Oli muuten aika kovaa sumua Dharamkotissakin. Maisema saatto alle vartissa muuttua semi-kirkkaasta täysin sumuiseks, että ei tosiaa nähny yhtään maisemaa. |
 |
| Majoituksia Dharamshalassa |
 | |
| Tää tyyppi asu meijen huoneessa Dharamkotissa, ja se sai häädön. Jonka jälkeen pelkäsin kuollakseni, et se suuttu siitä, et me hätistettiin se ulos, ja pian se tulee kostoa uhkuen takas... |
 |
| Myös kaikenlaisia muunlaisia tyyppejä siellä vilisti. |
Dharmankotissa muutettiin siitä sitten toiseen mestaan, jossa oltiin jokusia öitä, ja sieltä sitten siirryttiin Bhagsuun majaa pitämään. Yhtenä päivänä käytiin turreilemassa ja pyörimässä McLeod Ganjissa. Käytiin Dalai Laman temppelissä ja tsekkaamassa Herran kotitalo, ei ollu kotona. Itsehän oon tosiaan ollu Dharamshalassa aiemminki, vähän reilu neljä vuotta ennen tätä reissu. Ja silloinhan me nähtiin Dalai Lama. Okei, vilkutteli ohiajavasta autosta, mut elävänä ja muutaman metrin päässä vilkutteli autosta.
 |
| Dalai Laman kotitalo ja temppeli-juttuja. |
 |
| Dalai Laman venailua ja itse Dalai Lama, keväällä 2012. |
 |
| McLeod Ganj |
Norbuliga Institutessa käytiin päiväretkellä. Retki kesti kaikkineen jotain kuus tuntia. Me käveltiin Bhagsusta McLeod Ganjiin (jotain 3km), josta sitten otettiin jaettu jeeppi Dharamshalaan (15₹, 15-20min), ja sitten Dharamshalasta otettiin bussi (7₹ noin 30-40min), ja sitten sieltäjostain bussipysäkiltä käveltiin jonkun vartin verran sinne Norbulinga Insitutelle. Sinne makso 50₹ sisään (20₹ paikallisilta ja tiibetiläisiltä), ja se paikka on kyl kerrassaan viehättävä. Siel on kaikkee buddhalaista temppelii, käsityöpajoja, käistyömyymälöitä, ravintolaa, kahvilaa... Norbulinga Institute on saanu nimensä Lhasassa sijaistevan kesäpalatsin mukaan.
 |
| Norbulingan kahviloita ja hotelli. |
 |
| Norbulinga |
Muuten me vietettiin aikaa siellä Dharamkot-Bhagsu-akselilla. Käytiin metsässä kävelemässä, istuskeltiin kahviloissa ja satesina päivinä pelttiin korttia ja jatsia. JA siis vettähän sato ihan järkyttäviä määriä! Ilma oli koko ajan kosteudesta väärällään. Pyykeissä kesti kolme päivää kuivua, ja siltikin ne jäi sellaseks nihkeen tuntuseks. Kaikenkaikkiaan me oltiin siis vajaa kaks viikkoa tolla Dharamshalan reissulla. Oltas varmaan viihdytty pidempäänki, mut ku sato koko ajan ja joka päivä, ne siin ei kauheest innostanu millekkä alkaa ja samoissa kahviloissaki istuskelu alko jossain vaiheessa tympiä. No, sieltä me sitten sateen keskeltä suunnattiin seuraavaks aurinkoiseen Parvati Valleyhin!
 |
| Kortti-hommia Bhagsussa |
 |
| Singh Corner ja se alkuperäinen Bhagsu cake. Mun suosikki oli toi valkosuklainen versio. |
 |
| Dharamshalaa sieltä täältä |
 |
| Bhagsu |
 |
| Dharmankot |
 |
| Dharamkot |
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti