Ennen lähtöä Spitiin, oltiin yks yö
hotellissa Kullussa lähellä bussiasemaa, sillä bussi tosiaan
starttas aamulla klo 4.30. Ei muuten ollu helppoa löytää Kullusta
huonetta, sillä lähes mikää majoituspalvelu ei suostunu antamaa
meille yhteistä huonetta, koska ei olla naimisissa. Että näin. No,
lopulta löydettiin huone, halpaan hintaan (500rs/yö) ja alle kahen
minuutin kävelymatkan päästä bussiasemalta. Aamulla herätys
tosiaan oli 3.45 ja siitä sitten bussia odottelemaan, joka lähti
4.30. Kazassa oltiin perillä illalla klo 18.30 ja 720rs makso meijen
molempien bussiliput.
 |
| Oltiin yks yö Kullussa. Ihan siinä ytimessä, bussiaseman vieressä. Meil oli parveke ja kaikkee. Ja hyvät näkymät partsilta. |
 |
| Matkalla jossain kohti Spitiä. |
 |
| Tauko jossain keskellä ei mitään. |
Maisemat oli ajoittain huiseja ja tiet
veti sanattomaks. Matkattiin Kullusta Manalin, Rohtnag Passin
ja Kunjom Topin läpi Spitiin. Voin kertoo, et se 14 tunnin istuminen
sai perseen helläks. Alkumatkasta myös valitin liian pienestä
jalkatilasta, mut tosiaan se valitus loppu aika lyhyeen, ku taujusin,
että kaikille ei riittäny penkkejä. Yhtäkkiä mun penkki oliki
just hyvä.
 |
| Kunjom Top |
 |
| Matkalla jossain |
 |
| Joku kylä jossain Spiti Valleyssa. |
 |
| Tervetuloa Spitiin! Julley! |
Matkalla pysähdyttiin useaan
otteeseen, kerran mm siks, että rengas puhkes. Ja kyllä, sen
renkaan oli muuten puhjettava sinne Kunjom Topille, joka oli sen
matkan korkein kohta (4590m). Ja kyllä, siellä tuuli. Ja oli kylmä.
Ja reilusti yli tunnin kesti, että rengas saatiin vaihdettua. Mut
oltii perillä ennen pimeetä. Eikä matka kestäny, ku 14 tuntia.
Välillä oli vähän pomppusta, koko ajan oli pölystä. Bussi oli
aivan täynnä, ja siellä siis oli ainaki se 12 ihmistä, jotka siis
seiso koko matkan Manalista Kazaan. En pystyis, lähtis taju.
 |
| Se puhkes se rengas... |
 |
| Oli aikaa näppäillä valokuvia... |
Perillä olikin sit haaste löytää
huone koska siel oli meneillään jotkut paikalliset festerit. Monun
frendi oli siis meille varannu huoneen sieltä valmiiks, mut mehän
ei tietty sit löydetty sitä Monun kaveria, koska hypättiin
tyhmyyttämme bussista liian aikasin pois. Ja ei, meijen
puhelinliittymät eivät siellä toiminu, eikä toiminu se Monun
kaverinka liittymä, ku yritettiin siihen lainatulla puhelimella
soittaa. No, löydettiin sitten lopulta huone sopivaan 1200rs:n
hintaan ja pahan illallisen päälle käytiin nukkumaan. Seuraavana
päivänä onneks löydettiin se Monun kaverikin, ku se Kaza ei
tosiaan mikään metropoli ole. Oltiin ehditty jo löytää
ittellemme uus halvempi huone, joten oltiin sit se yks yö siellä ja
sit sinne Monun kaverin järkkäämään majoitukseen. Joka oli kyl
ehdottomasti paras hinta-laatu-suhteeltaan.
 |
| Kaza |
 |
| Kaza |
 |
| Mahabaudha guesthousen puutarha Kazassa. |
Ruoka oli pahaa. Siis kertakaikkisesti.
Syötiin Kazassa lähes jokaisessa ravintolassa, ja jokaisessa
ravintolassa oli joko yhtä pahaa tai pahempaa. Surunaama. Ainut hyvä, mitä söin koko kahdenksan päivän reissun aikana oli suklaa-dumplingsit. Joiden jälkeen ei kyl hetkeen tehny mieli suklaata... Suklaa-dumplingsit syötii päiväreissulla Kibber-nimisessä kylässä. Yhtenä päivänä siis lainattiin Monun kaverilta prätkä ja käytii pyörimässä lähipitäjissä ja nähtävyyksiä kattelemassa.
 |
| Key Monastery |
 |
| Muuten niin autenttista, ja sitten toi lämmityskielto. Mut siis onks joku lämmittäny huonettaan(?) grillillä(?) tai silitysraudalla? Herää kysymyksiä. Keyn luostarista siis nämäkin. |
 |
| Keyn luostari |
 |
| Keyn luostari |
 |
| Matkalla Kibberiin |
 |
| Matkalla Kibberiin |
 |
| Matkalla Kibberiin tavattiin tää ehkä maailman ihanin aasi-vauva! En kestä! |
 |
| Kibber |
 |
| Kibber ja suklaa-dumplingsit. |
 |
| Matkalla Getteen... |
 |
| ...eksyttiin. Ei löytyny Getteä. Mut nähtii kivoi maisemia silti. |
 |
| Jossain hukassa Spitissä. |
No, yhtenä päivänä otettiin sitten
taksi, tarkoituksena oli mennä Komiciin (joka on maailman
korkeimmalla oleva ympärivuoden asuttu kylä, joka on motorisoitujen
ajoneuvojen saavutettavissa, 4587m), tsekata matkalla Hikkim (jossa
on maailman sekä korkein postitoimisto että maailman korkein
virallinen äänestyspiste, 4440m) ja Langza (josta voi edelleen
löytää fossiileita, mikäli niitä 50₹ :n kappalehintaan
kaupittelevat lapset ei oo viel niit kaikkia löytäny), ja sitten
jäädä yöksi Komiciin, josta oli sitten tarkotus seuraavana
päivänä trekata seuraavaan kylään, Demuliin, jonne kestäisi
noin 3-4 tuntia trekata. Ja Demulista sitten taas taksilla sitä
seuraavana päivänä takaisin Kazaan. No, me päästiin sitten sinne
Komiciin, ja todettiin, että noup, ei olla muuten jäämässä tänne
yöks. Siellähän siis ei meinaa ollu yhtään mitään. Siis yhtään
mitään. Kuvat kertokoon puolestaan.
 |
| Langza |
 |
| Langza |
 |
| Komic |
 |
| Komic, 4587m. |
 |
| Komicis oli tää luostari. |
 |
| Ja muuten näytti tältä (ylempi kuva), ja sit tos alemmas kuvas on itse Komicin kylä. |
Suunnitelma
muuttu sitten siiä aivan
lennosta, ja jatkettiinki samalla taksilla (lisämaksua vastaan,
tietysti) Hikkimin kautta (koska, kyllä, turrejen oli PAKKO päästä
lähettämään postikortit maailman korkeimmasta postitoimistosta)
suoraan Demuliin. Ja kyllä, se päätös oli oikea. Tie sinne oli samaa,
samaa, samaa, samaa, siis samaa, ku ihan kaikkialla muuallakin siellä.
Okei, maisemat on kauniita ja näkemisen arvosia, mut on kuitenki sit eri
asia, että arvostanko sitä silmäniloa niin paljon, että olisin sitä
jaksanut toljotella 6-7 tuntia, kuten tuon matkan oikea kesto olis ollu
(kiitos vaan Ecospheren naiselle mahtavista tiedoista, jotka melkein
piti paikkansa). Ja jotenki myös sit se (näin jälkikäteen miettien), et
miks me edes oltas trekattu sinne, ku päästii sinne hyvästi autollakin?
Et eiks jotenki kuitenki se trekkaamisen idea ja ilo oo se, että näet
vaivaa, että pääset jonnekki, jonne ei autolla pääse? No, oli miten oli,
niin napattiin siitä sitten matkalla Komicista Demuliin yks
israelilainen herra kyytiin, joka oli lähteny trekkaamaan tätä meijenki
suunnittelemaa pätkää. Se oli kävelly Komicista jo 2,5 tuntia, eikä ollu
siis edes lähelläkään puoliväliä vielä. Eikä muuten nähty ainuttakaan
muuta autoa koko päivän aikana, muuta kun ihan kylien lähettyvillä...
No, siinä taksissa sitten suteltiin sen israelilaisen kundin kanssa, ni
tajuttiinkin, että oltiinkin hänet jo kertaalleen kavereiden kautta
Naggarissa tavattu. Maailma on pieni.
 |
| Hikkim |
 |
| Hikkim |
 |
| Hikkim. Maailman korkein postitoimisto. Ja se oli sulki, kun me mentiin sinne. Meinas itku päästä. Jostain onneks meijen taksikuski osas postitoimitson rouvan hätyytellä meille postin uksia avaamaan. Sieltähän rouva sitten aasin kanssa saapu. Annetiin kiitokseks postirouvan tyttärelle suklaapatukka. Ja näin me saatiin kortit postiin maailman korkeimmasta postitoimistosta. |
 |
| Viel on jonkun verran tiehommia jäljellä Spitissä... |
 |
| Demul |
Kazassa on muuten myös maailman korkeimmalla sijaitseva bensa-asema (3650m). Eikä sieltä muuten saa aina bensaa. Kuten sillon, ku me oltiin siellä, ni meillä jäi väliin Tabon reissu, koska bensa-asemalla ei ollu myydä bensaa.
 |
| Onneks viinakaupalla oli myydä viinaa. |
Spiti oli kiva nähä, mut en mie siellä kykenis pidempiä aikoja olemaan. Ku ei siel oikee oo mitää... Kylmä siellä on. Ja pahaa ruokaa. Kuiva ja korkea ilma ja pölyä. Mie myös kauheesti kaipasin vihreyttä ja puita. Ja tuoreita hedelmiä ja vihanneksia.
 |
| Koiralla oli rastat. |
Sähkökatkoja siellä oli arvatenkin tämän tästä. Mut onneks ihmisillä oli näppärästi bensa-polttoiset generaattorit. Voitte arvata sen bensan käryn siellä, ku kaikki kauppiaat ja ravintoloitsijat huudatti generattoreitaan koko päivän, ku oli sähköt poikki. Huh. Meijen sim-kortit ei siellä toiminu. Kerran sain wifin yhessä paikassa toimimaan kaheks minuutiks. Missään ravintoloissa ei (erittäin ikävästi) ollu vessoja?! Joutu aina mennä omille kämpille vessaan, ku oli tarvis. Täytyy sanoa, että vessoja olisin kyllä arvostanu. Ja maito-voi-suola-teestä (jota ne Spitissäkin harrastaa) osasinki tällä kertaa kieltäytyä.
Siel muuten sekä mennessä että lähtiessä Spitiin, Lossar-nimisessä check pointissa tarkastettiin kaikkien ulkomaalaisten passit. Lähdöstä puheenollen, niin siitä sitten meidän päivälliseltä ekskuriolta palattuamme (joka kustansikin sitten soppelit 3500 rupiaa) palasimme samaan huoneeseen, josta aamulla lähdimme. Ja ilokselle huomasimme, että sinne huoneeseen olikin pedattu samat puhtaat valkeat lakanat, joissa me olimmekin jo kolme yötä lepäilleet... Ja herra yksin tietää, kuinka moni ennen meitä siellä on lepäilly... No, oltiin vielä muutama yö Kazassa, jonka jälkeen oli aika palata Naggariin.
 |
| Tässä jo kotimatkalla. |
No, bussilippujen osto edellisenä iltana ei onnistunu, mutta meille kerrottiin, että bussi lähtee aamulla klo 6, et lipunmyynti avataan klo 5.30, et meette sinne ajoissa, ni saatte hyvät liput bussiin. Ja kissanposket. Oltiin paikalla ennen viittä, eikä lipunmyynti koskaan auennut. Bussi saapui joskus 5.30 jälkeen, ja sehän täytettiin sillä taktiikalla, että se saa tuolin, kuka ehtii. No, minä jäin ulos repun kaa, Monu ryntäs sisää, saatii penkit vikalta penkkiriviltä, jolla istuki ikkunas vanhempi (ja erittäin pahan hajunen) intialainen mies, minä ja Monu ja viis intialaista kundia. Oli muuten sellanen lystikyyti se koko 11,5 tuntia, jonka se otti Manaliin, että ei oo muuten tottaka! Sen viel kerron, että kertaallen matkalla puolet matkustajista joutu poistua bussista, ku siinä oli niin paljon painoa, että kuski ei uskaltanu ajaa sellasen osittain rojahtaneen tienpätkän yli täydessä lastissa. Me oltiin just menos uus, ku kuski huuski, et riittäväst jengiä ulkona ja alko ajaa. Ei muuten jännittäny yhtää siel bussissa.
 |
| Ajoittain oli vähän mutasta meininkiä. |
|
 |
| Kyllä linja-autossa on tunnelmaa. |
 |
| Pian aletaan saapua Manaliin, alkaa jo vihertää, jei! |
