Sri Lanka – ei enää koskaan uudestaan

Spice Jet mut tosiaan Maduraista Colomboon lennätti potkurikoneella. Lento kesti 1h 20min. Colomboo saavuin iltapäivällä, joten siinä sitten oli aikaa rauhassa julkisilla kulkuneuvoilla pööpöillä kohti hostellia. Ensimmäisen haasteen kohtasin toki jo lentokentällä: ei tullut rahaa seinästä, ei. Yritin mun KAIKILLA NELJÄLLÄ luottokortilla, kolmesta eri automaatista: ei pennin jeniä. Ihan pikkunen paniikinpoikanen alko jo hiipua luihin ja ytimiin, että mitäs nyt? Intian rupioita eivät rahanvaihtopisteet vaihtaneet ja arvatenka muuta valuuttaa ei mukana ollu. Miks suotta olisin ottanu niitä jenkkidollareita mukaani, joita mulla kuiteski pieni nippu on?! Onneks siinä sitten kanssamatkustajien kanssa jutellessa tajusin, että sama ongelma on kaikille muillakin, eikä mun luottokorteissa. Huoh. Tapasin siellä kentällä yhen venäläisen tytön, joka myöski oli tullu viisumi-reissulle Sri Lankaan, ja Marinan kanssa sitten siellä rahaa epätoivoisesti yhessä etsittiin. No, lopulta löyty automaatti, joka ulosti meille paikallista valuuttaa, ja päästiin liikekannalle pois kentältä. Mentiin yhessä kaupunkiin, ja käytiin sitten vielä ennen majapaikkoihin menoa tsekkaamassa Intian suurlähetystön sijainti. No melkein on varmaan sanomattakin selvää, että ku seuraavana aamuna sitten sinne lompsin, ni sehän ei ollu ollenkaan se paikka, jossa ihmiselle viisumia myönnetään... Sieltä lykättiin paperilappu käteen, jossa oli osote ja aukioloajat. Ahaa, selvä ja ok.

 

Galle Face Beach, Colombo.

No, siellä oli sitten (sen varsinaisen viisumi-hässäkkä-paikan vieressä) (matka?)toimisto, jossa otettiin viisumiin tarvittavat kuvat ja herra virkailija jopa täytti hakemuksen mun puolesta. Ammattia/ työpaikkaa, kun kystyttiin ja kerroin, että ei oo työpaikkaa, niin herra virkailija nosti kulmiaan ja totes, laitan tähän hakemukseen, että ”freelancer”. Haha, eli onko freelancer uusi työtön? No, joka tapauksessa siitä sitten hakemus ja liitteet kourassa lompsin tien toiselle puolelle viisuminhakupaikkaan, jonne hakemus jätettiin, ja neuvottiin, että viikon päästä maanantaina pitää tuoda passi, ja siitä sitten seuraavana päivänä sen passin viisumilla varustettuna saa. Mulle ei koskaan selvinny, että minkä helvetin takia se hakemus makas siellä viikon tyhjän panttina, koska vasta mun vietyä viikkoa myöhemmin passin, se passi ja hakemus lähti sinne Intian suurlähetystöön käsiteltäväksi. Ainut syy tähän, minkä keksin, oli se, että ne haluavat, että turisti joutuu olemaan viikon pidempään siellä Sri Lankassa ja käyttämään rahojaan siellä. Toisaalta ymmärrän kyllä, koska kuka ihme siellä haluais muuten hetkeäkään olla, jos ei ois ihan pakko...

Galle Face Beach, Colombo.

Galle Face Beach, Colombo.

Ensipurasulta Colombo oli positiivinen yllätys, ja siellä oli jopa kävelytiet jalankulkijoille, jota siis autot, mopot, riksat ja lehmit eivät vaan käyttäneet näppäränä ohituskaistana, ninku Intiassa on tapana. Niissä harvoissa harvoissa paikoissa siis, minne on laitettu minkäänlaista väylää jalankulkijalle. Ja siis lehmiähän Colombossa ei ollu (erästä puhvelia lukuunottamatta) ja Kandyssakin vaan muutamia hassuja. Monet on kuvailleet, että Sri Lanka on kuin Intia, mutta pienempi ja siistimpi. En oo varma, että onko nää ton kuvauksen antaneet ihmiset koskaan käyny Sri Lankassa?! Sri Lankassa ei meinaan oo yhtään mitään samaa, ku Intiassa. Ennemminkin Colombista tuli mieleen, että jos Malesia ja Singapore tekis lapsen, ni se olis Sri Lanka. Ei niin siisti ja kehittyny, ku Singapore (eikä lääähelleeekkään yhtä kiva), mut chillimpi, siistimpi ja jalakulkija-ystävällisempi, ku Malesin isot kaupungit. Ihmiset on myös samannäkösiä, ku Malesiassa, eli sekoitus about kaikkia Aasian kansalaisia. Kerjäläisiä ja kulkukoiria ja -kissoja oli ihan vaan kourallinen. Ja paikat oli huomattavan siistissä kunnossa. Turvallista myös oli.

Eräs puhveli, Colombo.

Sri Lanka, mut etenkin Colombo, oli järkyttävän kallis. Röökiaski yli 5€, yöpyminen dormissa yli 17€/yö. Siis dormissa! Tsiisus. Tohon hintaan kun suurimmasta osasta Aasiaa saa priva-huoneen hotellista uima-altaalla... 

Sri Lanka on buddhalainen maa.

 

Yleisesti ottaen ihmiset on ystävällisiä, mut jotenki tahtomattani ihmisten olemuksesta tulee mulle mieleen sama, ku thaimaalaisista, että se ystävällisyys ja hymyily on päälleliimattua ja opeteltua, eikä aitoa: ollaan ystvävällisiä, niin saadaan rahat pois turreilta helpommin. Kuten esimerkiksi se, ku kävin Colombossa rautatieasemalla kyselemässä junalippua Kandyyn, ni oli herra turisti-info niin hymyä ja kohteliaisuutta tulvillaan, aina siihen saakka, ku herra ymmärs, että en ole ostamassa häneltä mitään ylihintasta kiertomatkaa, enkä edes 1.luokan junalippua. Ni siihen sit toden totta loppu herran ylenpalttinen hymyily ja palvelualttius, ja herra vaan mulle töksäytti (joku hymyntapanen irvistys naamallaan), että mene asioimaan tonne lippuluukulle, hei hei. Kiitos ja hei hei. No sieltä sit selvis, että junaliput täytyy käydä puolta tuntia ennen junan lähtöä ostamassa sieltä lippuluukulta. Olin hämmentyny siitä, kuinka helposti se hoitu. Intiassahan junaliput pitää ostaa kuukausia aikasemmin, mikäli jonnekkin mielii matkustaa ilman valtavaa säätöä. Ilmeisesti srilankalaista ei junamatkustus yhtä paljon kiinnosta, ku intialaista.

Fort Railwaystation eli Colombon päärautatieasema.

Fort Railwaystation.

Ihanaa Colombossa oli se, että siel oli hyvin laaja valikoima länsimaisia ostareita ja kuppiloita. Ja wifiä laajasti saatavilla. Tarkennan, kunnollisesti toimivaa wifiä. Et kyllähän Intiassakin wifejä on jokapaikassa, ja joo, nopeus on riittävä, jos haluat selfien omasta pärstäkertoimestas ladata instagramiin, mut jos yrittää esim blogia päivittää, ni harvassa on se paikka, jossa olis siihen riittävän hyvä wifi. Ja Sri Lankassa oli jopa monessa paikkaa julkisia ja ilmaisia (ja edelleen toimivia) wifejä. Ja ainii, vesi tulee suihkuista paineella. Hurraa! Colombossa lähinnä shoppailin, surffasin netissä ja mässäilin länkkäriruualla. Colombossa olin tosiaan reissun kaks ekaa yötä ja sit yhen yön reissun lopuks. Ekan majotuksen hostelli oli ihan ok, tosin vähän häiritsevää (eli helvetin kuvottavaa) oli se, että vessoja eikä suihkuja pesty ainaka mun oleilun aikana (ja rohkenen epäillä, ettei niitä ollu ihan äskettäin sitä ennenkään mun saapumisen kunniaks oltu tiskattu), joten vessan lattia ja istuinrengas oli tulvillaan ureaa. Sekä tuoretta että sinne jo jämähtänyttä. Ja se kivasti siellä se urean haju myös leijaili. Vaikka hostelli oli muuten ihan ok, ni sen verran se urea-disko mua häiritsi, että palattuani Kandysta Colomboon valitsinki sit toisen majatalon. Jännästi.

Colombosta sitten junalla Kandyyn, 190rs (eli noin 1,20€), 3h 30min. Yllättävintä oli (näin intialaisiin aikatauluihin tottuneena), että juna oli MINUUTILLEEN aikataulussa, niin lähtiessä kuin saavuttaessakin. Voitto. Koska Colombossa aamulla nukuin pommiin (eli valitsin torkuttaa tunnin nousematta), ni mulle ei jääny siel aikaa selvitellä, että missä tarkkaan ottaen mun varaama guesthouse oli, tai miten sinne pääsee julkisilla, ni Kandyn päässä jouduin sitte turvautumaan riksaan, josta maksoin massiivisen ylihinnan eli 250rs (joka on noin 1,60€), ku oikea hinta olis ollu maks 100-150rs. Tosin ensimmäiset riksakuskit pyysivät pokkana multa 500 rupiaa, ja saivat multa vastukseks naurut päin naamaa.

Colombosta Kandyyn.

Colombosta Kandyyn. 2.luokan vaunu.

Colombosta Kandyyn.

Colombosta Kandyyn. Pilimatalawa, hihihihiiiii....

Mun ehkä koko reissun pelastus oli se, että mun Kandysta varaamani guesthouse oli aivan huippu. Ei mitään luksusta, mut huippumukavat omistajat ja viihtyisä guesthouse. Eräänä iltana se keski-ikäinen omistaja-leidi kysy multa mun uskonnosta, ni hätäpäissäni tietysti valehtelin olevani kristitty, koska helpommalla pääsee, ku että alkasin selvittää todellista maailmankatsomustani ja näkemystäni uskonaasioista. No, omistajat siis olivat kristittyjä myös, ja siinä sitten omistaja pyysi mua lähtemään heidän mukaansa sunnuntain jumalanpalvelukseen. Jonne myös hätäpäissäni lupauduin lähtemään, ja samalla toivoen, että leidi unohtais koko asian ennen sunnuntaita. No arvatenkaan näin ei käyny, vaan sunnuntaiaamuna sitten lähdin omistajan ja tämän parikymppisen pojan kanssa sinne jumalanpalvelukseen. Aattelin myös, että ei kai se niin paha voi olla, ja hei, uusia kokemuksia. Mut hei, olinki todella väärässä. Kokemus oli karmiva. Luvatun puolentoista tunnin sijasta se kesti tunnin pidempään, ja kirsikkana kakussa oli se, että kirkon korealainen pastori halus käydä mun kanssa kahdenkeskeisen keskutelun uskonasioista. Luulin, et kuolen. Tai oikeastaan toivoin, että kuolisin, ku istuin siinä hiostavassa nahkatuolissa yrittäen kohteliaasti olla sanomatta, että jumalaa ei taida olla olemassa...

Ginza Rest Guesthouse, Kandy.

Kiri Muhuda eli Kandy Lake, Kandy.

Kandyssa aikaani vietin käymällä kävelemässä, lukemalla kirjoja (kymmenessä päivässä luin vaatimattomasti neljä kirjaa, joista kaks oli englanninkielisiä), tsättämällä frendien kans, hoitamalla netissä roikkuvia asioita, chillaamalla guesthousessa ja toivomalla, että aika menis mahdollisimman nopeasti, ja pääsisin takasin Intiaan. En oikeestaan tehny mitään enkä käyny missään, koska ensinnäkään mikään ei mua oikeastaan siellä kiinnostanu, ja toisekseen, en halunnu laittaa yhtään ylimäärästä rahaa mihinkää kiertoajeluihin tai sisäänpääsyihin (jotka olivat lähes kaikkialla huomattavan kalliita (1000-1500rs). Enkä nyt halua kuulostaa ylimieliseltä koko maailman nähneeltä nartulta, mut Sri Lanka oli vaan kertakaikkiaan tylsä, mitäänsanomaton, ja must vaan kaikki mikä sillä maalla oli tarjota, oli sellasta, minkä olin jo nähny ja kokenu jossain muualla: norsut, teeplantaasit, kukkulat laaksoineen, hiekkarannat, buddhapatsaat ja kaikenmaailman temppelit. Ei mitään, minkä vuoksi olisin vaivautunu sieltä Kandysta lähtemään yhtään minnekkään. Ymmärrän, että mun asenne ei ollu paras mahdollinen, mut mul oli myös koko ajan olo, ku jäitä polttelis, ku vaa odotin, että saisin sen uuden viisumin ja pääisisin takasin Goalle. 

Kiri Muhuda.

Kiri Muhuda.

 

Sri Lankassa miehet olivat suurimmalta osalta erittäin rasittavia. Ihan kaikkialla miehet tuijotteli, huuteli, pyrkivät juttisille ja ehdottelivat. Oli todella ahistavaa, ku missään ei saanu edes kävellä rauhassa ilman, että joku idiootti olis yrittäny lyöttäytyä seuraan. Sitä myös mietin siellä ollessani moneen otteeseen, että miten mua se töllöttely siellä häiritsi niin paljo enemmän, ku esim Intiassa, ku varmaan on sanomattakin selvää, että kyllä Intiassakin töllötellään, oi kyllä. Mut sit tajusin, että Intiassa sitä töllöttelyä suorittaa KAIKKI, ikään tai sukupuoleen katsomatta, mut Sri Lankassa ainoastaan miehet töllötteli ja se oli todella häiritsevää. Plus että se ei rajottunu siihen tölläilyyn, kuten mainittua. ARGH! Se ärsytti mua niin suunnattoman paljon, että siksikään en halunnu poistua mun huipusta guesthousesta minnekkä, minne ei ollu pakko, koska missään muualla ei saanu olla rauhassa. Myöskään sillä ei ollu tuon taivaallista merkitystä, että oliko mulla päällä lyhyet shortis ja toppi vai mekko ja legginssit. Ja siis Kandyyn saapuessani riksakuski siinä jo sähäkästi mua treffeille pyyteli, ja tarjoutu, että opettaa mua ajamaan riksalla (että ninku mitä?!?!), ja joutu sitten kokemaan valtavan pettymyksen, ku en hänen puhelinnumeroaan huolinu saati antanu hänelle omaani. Ja sitten vielä myöhemmin samaisena päivänä pulska teinipoika (joka seuras mua kahvilasta kauppaan, ennen ku keräs rohkeutensa) mua treffeille pyys (että ninku mitähan taas?!), mut valitettavasti myös hänelle jouduin tarjoilemaan pettymyksen.

Rasittavaa ja häisitsevää Kandyssa kävelystä tekivät myös linnut, joita siellä Kandy Laken ympärillä oli miljoona. Ainaki. Ja jokaisella niillä on tarve paskantaa myös. Hiukan jännitti siellä puiden alla kävellä, ja odotella sitä lottovoittoa. Joka jäi onneks lunastamatta.

Sri Lankassa ollessani söin kolmasti paikallista ruokaa (joka oli keskivertoa, eikä mistään niistä aterioista jääny jälkipolville kerrottavaa), muuten olen ihan antauuksella mussuttanu menemään ylihintaista länkkäriruokaa (ja pikaruokaa). Mut pikaruokaa ja vastaavaa länkkäriruokaa ei oikeestaan Goalta saa, joten tulipahan ainaki se vaje Sri Lankalla täytettyä. Ja hei, sekä Mäkkäri että Purilaiskuningas tarjoilee kasvishamppareita, hurraa! Ylenpalttista mässäilyä on onneks tasapainottanu se, etten juonu tippaakaan alkoholia. Koska olin tipattomalla. Ja siis kolme viikkoa tipatonta tuli täyteen Sri Lankassa ollessa, ja se aika meni jouhevasti, joskin loppuvaiheessa reissua aloin olla enemmän, ku valmis kulauttamaan kurkkuuni alkoholipitoista nestettä. Varsinki valkkari-pohjaisesta sangriasta haaveilin. Paljon.

Mupsutin mupsutin ja uus Pusheen-paita. Ja aivan paska kirja.

Kandyssa vietin siis viikon verran, josta sitten palasin junalla takasin Colomboon. Matkasin tietty sen kolmen tunnin matkan junan välikössä lattialla istuen, koska kaikki paikat oli täynnä. Paitsi ensimmäiseen luokkaan, jonne lippu olis maksanu 1100rs, ku kolmannen luokan lippu (istumapaikalla tai ilman) oli 180rs. Ja Colomboon ja Intian viisumikeskukseen (tai mikä ikinä se paikka olikaan, jossa ne niitä viisumeita väkers) oli päästävä. Colomboon päästyäni nakkasin passin sinne, josta sen siis seuraavana päivänä sain haettua uudella viisumilla varustettuna. 

Kandy.

Musta erittäin hauskaa on se, että eräs Sri Lankan lentoyhtiöistä on nimeltään ”Mihin Lanka”, ja voin kertoo, että siitä on ihan soppelisti huumoria revitty, että mihinhän lankaan sitä sit joutuu, ku Sri Lankaan lähtee. No tällaseen lankaan, huh huh... Vois jopa sanoa, että paskaan lankaan. Reissun ehdottomasti paras hetki oli se, ku sain kätösiini passini uudella Intian viisumilla varustettuna. Siitä sitten passia puristaen laukkasin guesthouseen (en siis sinne urea-residenssiin, vaan sinne uuteen paikkaan), jossa samantien ostin uuden lennon, joka lähti samana iltana (tai yönä, mut joka tapauksessa) takasin Intiaan. Ja koska nyt näin pröystäilin, ostin lipun ihan rohkeesti Goalle saakka... Mullahan siis toki oli jo olemassa paluulippu (Maduraihin), mut todellakin ostin uuden lipun seuraavaan mahdolliseen koneeseen. Koska voin. Eikä kyl mikään mahti maailmassa olis saanu mua jäämään Sri Lankaan vielä 12 päiväksi, joka mulla olis edessä ollu olemassa olevan paluulipun mukaan. No no no. 

 

Tyttö, jolla on menolippu Goalle.

Uuden lentolipun ostamisen jälkeen mulla oli joku 12 tuntia aikaa ennen lennon lähtöä. Hetken siitä chillasin hostellilla, mut aika nopeesti lähin sit kuitenki jo kentälle punottamaan ja oottamaan. Lentokentällä tutustuin sitten suomalaiseen Sariin (ja erääseen skotti-leidiin). Pian kävikin sitten ilmi, että en todella ollut ainut, joka oli vihannut Sri Lankaa, vaan sekä Sari, että skotti-leidi olivat mun kanssa aivan samoilla linjoilla. Mikä helpotus oli tajuta, että se kaikki tympeys ei ollukkaan vaan mun omassa päässä, vaan muillakin oli ihan samat fiilikset Sri Lankasta... No, Sarilla olikin sitten sama määränpää, ku mulla, joten 7h odottelu Colombossa, lento Chennaihin, 7h odottelu Chennaissa ja lento Goalle meniki, ku siivillä. Chennain kentällä poltettiin appelsiin makusta röökiä (en voi suositella kellekkään) ja syötiin juustokakkua. Ja nautitiin siitä, että Sri Lanka taakse jäi. Goalla sitten vielä jaettiin taksi Anjunaan, ja voi että olin onnellinen nainen, ku perille pääsin. Sri Lanka – never again. 

En voi sanoo, et Sri Lankassa olis ollu rumaa, vaikka en siitä muuten niin välittänykkää. Ja nää auringonlaskut  Colombossa ekana päivänä. Eikä kumpakaan kuvaa oo käsitelty millään tavalla. Hämmentävän kaunista.