Kun minä kotoani läksin: tammikuuta 2016

Huomaanki, että onki jo vuosi 2016 ja oonki ollu Goalla reilut kaks kuukautta. Mitä? Hä? Minne päivät on kadonnu? Huomaan myös, että tän blogin päivitysvauhti ei näemmä täällä Intiassakaan päätä huimaava ole...

Perusmenoa siellä ja täällä Tiinan kanssa.

Kovasti hämmensi pientä ihmistä toi ihmisen näkönen nukke-asia keskeneräisen talon katolla. Sittemmin mulle on selvitetty, että se karkottaa sieltä pahoja henkiä pois. Ymmärrettävää.

Roskat poltetaan kasuaalisti takapihalla, tai missä sattuu. Peltoja myös ihan reippaasti kulotetaan menemään.

Auringonlasku Tantrasta, Anjuna Beach.

Eka reilu viikko Small Vagatorissa meni huomaamatta. Makasin Srissä, söin (ehkä maailman parasta ruokaa), join ja tein nettijuttuja ja en mitään. Sri (paikka, jossa siellä Small Vagatorissa olin) on mieletön paikka! Ihana, rauhallinen ja kaunis puutarha-ravintola. Ravintolan omistaja Richard on myös huisi tyyppi. Ja palvelu on siellä jotain ihan toista luokkaa, ku about missään muualla. Aina, ku sieltä lähtee ja menee jonnekkii muualle syömää, kokee karuun paluun todellisuuteen, että ei oo ihan samantasosta palvelua ihan joka puljussa. Ja kuten mainittua, ruoka siellä on aivan sanoinkuvaamattoman hyvää.

Sri ja Richardin upea Radha-tytär, joka on suhteellisen perso selfieille.

Sieltä sitten koitti muutto Anjunaan. Pitkään me Tiinan kanssa arvottiin, että hommataanko kämppä Arambolista vai Anjunasta. Lopulta päädyttiin sitte kuitenki Anjunaan. Monestakin syystä, mutta enimmäkseen siks, että molemmat ollaan sit ehkä kuitenki jo kyllästytty niihin Arambolin hiekkalaatikkoleikkeihin. Nyt jotain vaihtelua ja joku toinen (ja parempi) paikka haltuun! Ja ollaan kyl molemmat oltu päätökseen enemmän, ku tyytyväisiä. Anjunassa on ihmisen hyvä. Täältä on lyhyt matka niin Vagatoriin, Chaporaan, ku Mapusaanki. Ja missä muualla sitä ihmisen edes pitää käydä? Anjunasta me Tiinan kanssa vuokrattiin talo, jossa meillä molemmilla on omat pienet yksiöt kylppäreillä ja keittiöillä. Ja kolmella koiralla.

Mun residenssi. Jännästi ei ihan aina oo ihan eniten siivottu. Jännästi.

Himailua ja lemmikkejä.

Kuisti bambukeinuineen, etupihalla temmeltävine lehmineen ja takapihalla olevine roskienpolttopisteineen.

Mun residenssi ja laturin johto, jota meijen rotikka, Sophie, rankas. Tarpeeton on laturi.

Mun kylppäri ja mun helmi Samsung Double Storm-pyykinpesukone. Erehdyin Indoissa luulemaan, että mun sillonen pyykinpesukone olis ollu tuotekehittelyn huippua, mut se olikin aika ennen, ku tapasin Double Stormin. Toki masiinassa on kaks erillistä säiliö-asiaa: toisessa ensin pestään, sit ne siirretään toiseen, joka linkoaa. Todellakin Double Storm!

Huone astetta siistinpänä. Nainen ei.

Täällä sit loppuaika täst parist kuust on menny ihan käsittämätöntä vauhtia. Jotenki ei oo tapahtunu juuri mitää ja sit taas niin paljon. Ollaan käyty markkinoilla, toreilla, kaupoilla, ravintoloissa, baareissa, bileissä... Rannalle aurinkoo ottamaa täs ei oo viel ihminen joutanu. Mut nythän aikaa on. Ihan kohta mennää. Päivänä, minä hyvänsä.

Myös Arambolissa on joitain kertoja erinäisillä retkillä käyty. Siel on ihan kiva käydä, mut on kyl joka kerta ollu ihan ilonen siitä, että koti on toisaalla. Arambol on siis bout 20 kilsaa Anjunasta pohjoseen. Arambol on yks viimesii rantoja Pohjois-Goalla. Arambol on NIIN paljon pienempi, joten arvatenkin on piiritkin pienemmät. Ja kaikki tuntee toisensa siellä. Aina samat naamat joka paikassa. Ja kaikki katukaupustelijat muistavat sut ja yrittävät myyntipuheille JOKA KERTA, ku ohittaa kojut. Anjunassa saa olla paljon enemmän rauhassa aggressiiviselta kaupustelulta. Baareja ja ravintoloita ja bileitä just ihanan paljon enemmän. Lisäks Arambol on kauheeeen kaukana kaikesta. Arabolin ranta on tosin eittämättä kivempi. Mut sehän ei riitä.

Arambol

Myös Chaporassa on aikaa vietetty.

Kaikennäköseltä sitä on näyttäny muutaman kuukauden aikana...

Upeutta oli tää mun Irish Coffee (German Bakeryssa, Anjunassa). Oli siis mukillinen kermavaahtoa, jossa oli shotti espressoa ja shotti viskiä. Oli lusikoitava tuote. Ja täähän oli siis kyytipoikana mun tiramisulle. Ei ollu ollenka sokerilla ja voilla kuorrutettu olo tän setin jälkeen...

Burger Factory, Anjuna. Välillä tarvii ja saa.

Herkkua on siinä monenlaista. Paitsi toi donitsi oli paha.

Mun upee jääkaappi. Jonne on yksien erinäisten jatkojen jäljiltä jääny muovipulloihin giniä ja rommia. Ja kyllä, nää viinat on pitäny ottaa take awaynä baarista vielä aamuyöllä mukaan. Koska mikään ei riitä.

Mun keittiö ja herkkuja. Jälkiuunileipää ja Kissan mangohilloa. Tirsk.

Only in India. Paprikasumutetta supermarketissa ja sillai. Sophie on myös ajansäästämiseks Jannen skootterin kyydissä niin valmiina poistumaan hullujen naisten majatalosta.

Kaikki tuntuu olevan Goalla aika lailla, kuten ennenki. Paitsi vähemmän venäläisiä. Joka on sanomattakin ihana asia, että, kun paikat ei oo (ainakaa vielä) täynnä venäläisiä pakettimatkailijoita, ni meniniki on parempi. Ja kaikki on kalliimpaa, ku ennen. Ja öisin on kylmä. KYLMÄ. Saattaa tuntua kauheelta valittamiselta, mut öisin, ku laskee noin +15 asteeseen, se tuntuu jäätävältä! Ja varisnki todellakin siihen nähden, että päivällä on lähes 35 astetta, ni siitä, ku lämpö laskee sen lähes 20 astetta, ni kyllä tuntuu. Ja ikävältä tuntuu. Ilman pitkähihaista ei oo toivoakaan poistua kotoa auringonlaskun jälkeen.

Auringonlasku Anjunassa

Ja miehän onnistuin kivasti itseni myös vilustuttamaan sillä, että oltiin oltu ilta Arambolissa syömässä ja sillai, ja suunnitelmana oli ollu jäädä sinne yöks. Sitte illalla halusinki kotiin yöks, koska eihän mulla ollu riittävästi vaatetta päällä ja siel oli kylmä. Ja miljoonia hyttysiä. Miljoonia. Anjunassahan ei hyttysiä juuri muuten ole, paisti auringonlaskun aikaan. No anyway, sillä matkalla (joka siis skootterilla kestää bout 45 minsaa) mie sitten vilustuin. Ja sillai, et olinki reilun viikon flunssassa ja lievässä lämmössä. Je jengithän siis käyttää täällä nyt iltasin toppatakkeja ja pipoja. Jep.

Auringonlasku Arambolissa.

Anjuna. Ja WTF, apina puussa?! Tää on mun viides kerta Goalla, enkä oo koskaa aiemmin täällä apinaa nähny. Ja jos tarkkoja ollaan, tos puussa hengaili kaks apinaa.

Anjuna

Meijen huudit. P.S. toi yks paita tos pyykkinarulla on viel ihan hyvä. Kannatti pestä.

Anjuna


Anjuna

Anjuna

Ihanasti olen saanu myöskin kokea intialaisen hammashuollon toimivuuden: vähän ennen joulua, vähän, ku joululahjaks multa poistettiin yks takahammas. Se oli lohjennu pari viikkoa aikasemmin, ja sen tuns jo kielellä, että siitä oli lohjennu aimo pala irti. Kävin hammaslääkärissä tarkastuttamassa tilanteen, ja hammaslääkäri totes, että se on niin pielessä koko hammas, että vaikka sen korjais ja kruunuttais, ei oo mitää takeita, että se kestää puolta vuotta pidempään. No, se sit poistettiin. Itku tuli, ku pelotti niin paljon, mut hyvin se meni, eikä sattunu. Hammaslääkäri oli hämmentyny siitä, että aikuinen nainen itkee, puristaa suunsa viivaksi ja kädet nyrkeiksi, ku pelkää niin paljon... Musta aivan validia pelkoa.

Hima-hommailua: hampaita ja salmiakkia.

Mitäs muuta me ollaan tässä puuhattu? Jotenki tosiaa ei paljon mitää ja sit taas vähän kaikkee. Roskat täällä tuhotaan kasuaalisti polttamalla takapihoilla ja tienvarsilla. Lehmiä on jokapaikassa. JOKAPAIKASSA.

Lehmät bilettämässä meijen kanssa Bubble Branchissa, Chaporassa. Minä ja Hans ollaan ihan coolisti lehmien kaa, naapuripöydän jengiä kuumotteli vähän enemmän...

Oon täällä tavannu tuttavan vuosien takaa ja muutaman tuttavan viime vuodelta. Ja tietty kasapäin uusi tyyppejä on tullu tavattua. Suomalaisia täällä (varsinki Chaporassa) tuntuu olevan pilvin pimein. Ihmisten kirjo täällä on sanoinkuvaaattoman laaja. Löytyy ihan niin inkkarissa kuin länkkärissäkin. En viitsi edes alkaa kertomaan.

Kotibile-hommia meijen residenssissä.

Sophie. Meijen kreisi rotikka-pentu.

Päivät kuluu ja viikot vierii välil samalla kaavalla. Välil saattaa mennä viikko kaks, et on koko ajan hirvee hulina päällä. Pitää käydä hankinnoilla Mapusassa, iltamarkkinoilla Arporassa, rokkibaarissa Chaporassa ja mitä näit kaikkii menoi nyt on. Ja sit välillä menee kaks, kolme päivää, jopa viikko, etten tee mitään. Mien osaa sanoin kuvata sitä riemua, ku tajuaa sen, että mulla ei mitään tekemistä, ja mulla on siihen just niin kauan aikaa, ku mie haluan. Ja sit taas toisaalta, aina voi mennä bailaamaan, koska joka päivä on bileet jossain.

Bailuilla siellä täällä.

Mapusa on tässä Anjunaa lähinnä oleva kaupunki. Bussimatka Anjunasta kestää noin puol tuntia ja maksaa 15rs eli noin 20c. Mapusassa on enemmän palveluita ja kauppoja, kuin Anjunassa, mut ei siellä silti juuri mitään ole. Joka päivä siellä on meneillään Mapusa Market, jossa on myynnissä kaikkea kananlihasta alushousujen kautta jouluvaloihin. Mapusa Marketilla haju on myös välillä melko mehevä. Varsinki siellä liha-kala-sektorilla. Voin kertoo, et nähtyäni kaikki ihanat lihatuotteet, jotka siellä plus 30 asteessa köllöttä kärpästen ruokana, ni ei saa mua edes näkemään unta siitä, että kuunaan päivänä laittaisin mitään niistä suuhuni.

Kangaskaupoilla Mapusassa.

Mapusa market ja WTF?! Miten toi peruukki ja kenen kauppa?!

Mausteit ja kukkasii, Mapusa Market.

Mapusan bussiasema ja shoppailuu.

Mapusa Sky Loungesta.

Tää toimii aina. Mahtavuutta. Kulli on siis konkanin (eli Goan paikallinen kieli) kielellä rapu. LOL. LOL.

Ikävästi toi Anjunan ranta ei oo kaikkein miellyttävin, eikä paras uimiseen. Suuressa osassa rantaa on sellasta kivikkoa niin paljo, et siel ei oikeen pysty uimaan itseään vahingoittamatta. Aina aaltojen tullessa iskeytyy niit ikäviä kiviä vasten ikävästi. Ranta on täynnä baareja ja ravintoloita (siis ei liian tupaten täynnä). Toistaseks tosin missään rantaravintolassa ruoka ei oo ollu mitään kovin kummosta. Ja kalja on luonnollisesti kalliimpaa. Hyviä bailuja rantabaareissa kylläkin on. Niissä ollaan ehitty ravaamaan. Varsinkin Shiva Valley on tullu tutuks...

Auringonlaskut Anjunassa on tosi kauniita. Ja monia kivoja mestoja hengailla. Illalla varisnkin biitisllä on jäätävän kylmä. Ja sit joutuu ihminen laittaa tennarit jalkaan, ettei varpaat jäädy, ja sitten on tennarit täynnä hiekkaa. Ei oo helppoo tää länsimaisen ihmisen ahdinko...

Anjuna Beach

Kaunis, roskaton Goa... Anjuna Beach.

Anjuna Beach

Itsenäisyyspäivää juhlittiin neljän suomalaisen voimin. Itsenäisyyspäivän aamulla askartelin-paskartelin Suomen lippuja, joilla me sitten illalla koristeltiin lähibaarin seinät. Ennen lähibaariin menoa me kuunneltiin meijen kodissa isänmaallisia lauluja, kuten mm. maamme-laulu, lippulaulu ja sininen ja valkoinen. Sieltä lähibaarista sitten mentiin perinteiselle suomalaiselle itsenäisyyspäivän illalliselle eli pizzalle italialaiseen ravintolaan. Että sellanen meininki.

Mie, Marko, Tiina ja Janne ensin lähibaarissa ja sit Basilicossa. Jäi Linnan Juhlat väliin tänä vuonna.

Yks aamu auringonnousun aikaan ollaan myös kirmailtu meijen etupihan pellolla ja näppäilty valokuvia. Eräs toinen aamu samoihin aikoihin ollaan etitty kadonneita esineitä Anjunan rannasta. Joskus on bileet lopeteltu vasta auringonnousun aikaan. Joskus alotettu.

Meijen torppa ja lähi-temppeli.

Kerran vähän kirmailtiin auringonnousussa...

Yks päivä juttelin Minnan kanssa puhelimessa, ni koirat alko kauheesti haukkuu, ni kävin kurkkaa, et oliks siel millanen homma meneillään? No, ei siellä mitään tapahtunu, ni totesin Minnalle, että ei siellä nyt mitää ollu, et joskus lehmit tulee tähän tontille hengailemaan, ni koirat alkaa niitä haukkua. Minnaa kovasti nauratti, ja toteski, et ei voi kovin mones paikkaa tollee vaa totee pokkana, et kyl toi on niin Intiaa.

Meijen etupihan lehmi-vieras ja Sophie. Pien häsis Sophiella...

Torakoita, kummitussirkkoja ja muita öttiäisiä on koko ajan joka paikassa. Kärmeksiä oon nyt tähän mennessä nähny kolme. Yks joku pieni ja myrkyllinen oli eräs kerta Anjunan keskiviikkomarkkinoilla, yks jäätävän kokonen python tossa meijen lähibaarin huudeilla ja sit kolmas tos omalla pihalla. Kaks ekaa pyydystettiin paikallisten toimesta, ja ne vietiin takas viidakkoon. Tai näin ainaki meille kerrottiin. Ja toivon, että näin todella tapahtu, eikä kärmekset muuttanu sinne "maalle", jonne kaikki lemmikit muutti, ku olin lapsi... Kolmas kärmes, joka tosiaan magoili tossa meijen pihassa, sai jäädä ihan rauhassa lepäämään niille lehtereilleen, ku mie poistuin pikaisesti takavasemmalle. Sähkökatkoksia on aina tasaisin väliajoin. Joskus useammin, joskus harvemmin. Ei kuitenkaan mitään sellasta rumbaa, ku Trawanganilla.

Lehmiä, koiria, kärmeksiä ja roskia. Incredible India.

Kummitussirkka

Joulu meni ilman mitään hässäköitä. Uuden vuoden bileissä sitten enemmän hässäkkää ja pässäkkää. Joulua täällä tuskin edes huomas. Se ei haitannu mua palaakaan, tunnetusti ku en mikään jouluihminen ole. Arjen luksusta joulu ilman joulua. Välipäivinä täällä Vagatorissa oli festari nimeltä Sunburn. Neljän päivän lippu makso 18 000rs eli noin 240€. Ninku wooot?! Ja sillai ja tuosta. Jännästi jäi meiltä väliin nää kekkerit, vaikka vikana iltana olis ollu David Guetta. Bileethän siis oli käynnissä päivittäin 12-22. Jengiä siel oli jotain 30 000 ton pikku häppeningin aikana. Voin kertoo, että koko kylän liikenne oli aivan totaalisen tukossa. Kuten myös internet ja osittain puhelinverkkokin. Luoja, mikä ilon päivä oli, ku festarikansa ymmärs poistua ja pysty taas surffata rauhassa netissä...

Joulumenoja ja muita menoja meijen lähibaarissa eli Happy Cornerissa.

Lehmit Anjunan yössä.

Lehmit Anjunan yössä. Mut ei enää niin pimeessä yössä, koska viime aikoina me ollaan saatu lisää katuvaloja. Ja niistä jopa bout 80% toimii!

HYVÄÄ UUTTA VUOTTA 2016!!!

Ja näin alko vuos 2016 meijen osalta. Muutaman päivän bailut Shiva Valleyssa ja vähän pitkin poikin biitsiä. Ja joo, kuva joka Shiva Valleysta on otettu, on uuden vuoden päivänä yheksän aikaa aamulla.

Ja tällasia tunnelmia näin muuten sitten uuden vuoden kunniaks: pizzaa ja liskodisko...

Fluffy pancakes. Ihan ite tein.

Skootterillaki oon nyt sit lopulta uskaltautunu ajamaan... Se vähän aina välillä hankaloitti liikaa tätä elämää, ku minnekkää yhtää kauemmas lähteminen oli aina säätöä. Joko jonku piti tulla hakee tai sit ottaa taksi. Mut, ku ei niillä takseillakaan voi JOKA PÄIVÄ ajella eessuntaassun...